perjantaimiete

huomaan usein ajattelevani, että kaikki ois täydellistä, jos...

nykyään yritän pysäyttää itseni noista ajatuksista, koska miksi etsiä jotain absoluuttista? miksi odottaa, että kaikki sun elämänalueet olis balanssissa keskenään, että voisit sanoa olevas onnellinen? 

masentavaa ehkä, mutta sellaista tilannetta tuskin tulee. ja se tilanne ei varmaan ainakaan tule kestämään kauaa. 

mutta ei se olekaan yhtäkkiä enää niin masentavaa, jos lakkaat odottamasta täydellisyyttä. 

jos susta tuntuu tänään hyvältä, oo onnellinen.

vaikka saisit vaan yhden jutun sun to-do -listaltas rastitettua, oo onnellinen siitä yhdestä jutusta.

vaikka sulla ei olis unelmies miestä, oo onnellinen kaikista muista ihmisistä sun elämässäs. 

vaikka sä et tekis unelmies työtä, oo onnellinen siitä että sulla on unelmia.

vaikka et olis päässyt just the opiskelupaikkaan, oo onnellinen siitä, että sulla on vielä mahdollisuus yrittää uudelleen.

saattaa kuulostaa vähän self-helpiltä, mutta mulle toimii. aina tulee uusia murheita ja lokaa niskaan, mutta kyllä niitä ilonaiheitakin tulee lisää.

loppuun vielä parin biisin perjantailista, joka saa mut onnelliseks <3

01 FEELS - roadkill

02 white balance - girl

03 capital cities - safe and sound

04 miami horror & sarah chernoff - real slow

05 prince - i wanna be your lover

2016 luukutetuimpia

L E M A I T R E & THE KNOCKS - we got u

kesäfiilis

voi hyvä luoja että tässä biisissä on koko kesä!

J U S T I N BIEBER - what do you mean?

vuoden freeseimmät soundit, kingein pop-melodia, tilaa soljua eteenpäin kesäillas kun puistonurmi on vielä lämmin

A U G U S T SAARINEN & VUOLAS VIRTA - hopeinen kuu

kaikkien junamatkojen totaalipelastaja

S N A R K Y PUPPY & LAURA MVULA & MICHELLE WILLIS - sing to the moon

hyvät luurit, maailman eniten sielua, maailman eniten fiilistä

G R E G O R Y PORTER - holding on

vastasiivottu koti, perjantai-ilta, rauha mielessä

J U S T I N TIMBERLAKE - can't stop the feeling!

pääsykokeiden loppu, pussikaljaa koffarissa, koko kesä edessä

R U D I M E N T A L - rumour mill

vappu, juhlakansa kaduilla -

skumppa suonissa, hymy huulissa

DJ S N A K E & BIPOLAR SUNSHINE - middle

tyhjät kadut, auton ikkunat auki, vauhtia vähintään 80 km/h ja desibelejä enemmän kuin laki sallii

J A M I E WOON - dedication

tilaa ajatuksille, tilaa keväälle, tilaa suurille fiiliksille

L 

Y O U R N A L I S T - doggie bag

juhannuspäivä 2016 ja monet päivät sen jälkeen, aurinko ja rantahiekalla makaaminen, hillitön darranauraminen jollekin huonolle vitsille

uus ilta, uus alku, 

ihan vitun c h i l l

loving every minute (cause you make me feel so alive)

empire of the sun - alive

the drums - how it ended

shallou - doubt (summer edit)

lemaitre - we got u

say lou lou - maybe you

m83 - midnight city

the naked and famous - young blood

edellisessä postauksessa puhuin niistä the biiseistä. tässä muutama, iloisesti sekaisin kaikkia uusia ja vanhoja suosikkeja

jok'ikinen näistä löytyy mun legendaariselta spotify-soittolistaltani 02 meikkausbiisit - 

oon kerännyt sinne jo viiden vuoden ajan kaikki biisit, joita kuuntelet silloin, kun viinilasi seuranasi meikkaat ja päätät asua bileisiin, kun kaikki on vielä edessä, kun kaikki on vielä auki, kun kaikki on ah niin hyvin

tystnad, tunnel, avfart

voitte varmaan kuvitella, mitä korvakipu on muusikolle

olen joutunut skippaamaan tällä viikolla melkeinpä kaiken opetuksen korvatulehduksen takia. tinnittää, korva on lukossa, kuulen sivuääniä kaikessa enkä osaa paikallistaa, mistä päin äänet tulevat. 

kuuloaisti tai terveys ylipäänsä on jotain, mitä osaa arvostaa vasta, kun sitä kaipaa takaisin. 

mutta ainakin mulla on ollut aikaa seurata tätä syksyä tällä viikolla. en muista, että taivas olisi verhoutunut koskaan aiemmin noin upeisiin väreihin kuin tänä vuonna. toisaalta yhä aiemmin laskeutuva pimeys ei ole koskaan tuntunut näin lohduttomalta kuin tänä vuonna. 

mutta mun sydän myös kaipaa jo marraskuista melankoliaa. suomalaisessa syystalvessa on jotain sellaista, joka saa mut tuntemaan, että olen turvassa

 että pimeys kietoo mut vaippaansa ja pitää hetken sylissä.

ja kent sopii siihen turvan tunteeseen kuin nenä päähän. huomenna hyvästelen tämän marraskuiden melankolian lähettiläiden yhtyeen hartwallilla, vaikka se saisi mun tärykalvoni räjähtämään kivusta. 

onneksi ne, jotka eivät ole enää luonamme, elävät tekojensa kautta. ja lopettaneet bändit elävät musiikkinsa kautta. siten mikään ei oikeastaan koskaan katoa.

k e n t - vi är för alltid

a head full of dreams

makaan sängyssä ja yritän väsymykseltäni saada päätäni selvitettyä. tämä pitäisi nyt jotenkin purkaa osiin, eritellä ja kertoa tästä jotain.

miten VOISIN?

no, aloitan faktoilla. vietin juuri pidennetyn viikonlopun mitä mahtavimmassa seurueessa tukholmassa. majoituimme vasastaniin, josta tuli uusi lemppari. lauantaina kierreltiin vintage-liikkeet ja second handit, sunnuntaina käytiin bonniers konsthallissa ja no sit oli myös yks coldplayn keikka friends arenalla solnassa

JOSTA EN VARMAAN TOIVU IKINÄ.

en ole oikein ikinä ymmärtänyt sellaisia fan girl -momentteja tai muutakaan aivan hysteeristä fanitusta, mutta toissapäiväisen jälkeen alan selkeästi valua itse enemmän ja enemmän sitä kohti. kun yritän sanallisesti purkaa tätä osiin, kaikki tuntuu vain ihan liian kornin kuuloiselta kun taas ilo jota koin oli niin puhdasta ja vilpitöntä.

kun a head full of dreams alkoi ja chris martin lähti juoksuun
kun lava pimeni ja valorannekkeisiin syttyi keltainen valo, jengi alkoi kiljua ja sen jälkeen yellow
kun every teardrop is a waterfall synnytti valtaisan valomeren, jossa jokainen piste oli yhtä vahvasti tunteva ihminen
charlie brown ja kyyneleiden valuminen olkapäille saakka, the scientist synnytti yhteislaulun
everglow josta on kovaa vauhtia tulossa yks elämäni tärkeimmistä biiseistä, paradise, ja huippuhetkenä on kai pakko mainita koko fix you; yhteislaulu joka peitti ajoittain chris martinin äänen alleen ja euforia ja hymyilevät kyyneleet jotka c-osa mussa synnytti
viimeiset kyyneleet ja maailman pakahduttavin onnen tunne, kun kaikki loppuu lainiin
don't ever give up

vaikka itkin jokaikisen kappaleen aikana, ne kyyneleet olivat tulosta puhtaasta onnellisuudesta.
chris martinkin sen sanoi, että
coldplayn keikalla voi kaikista miellettömyyksistä ja pahoista sekä kammottavista asioista huolimatta nähdä sen, kuinka kymmenet tuhannet ihmiset voivat olla täynnä rakkautta ja hyvyyttä.

rakkautta ja hyvyyttä, jolla tulen elämään vielä piii-iiii-iiiiiitkään.

year in music, too

spotifyn year in music -katsaus on ollut musta todella jees juttu. hauska näin vuoden päätteeksi saada kuulla, mikä on liikuttanut tän vuoden aikana. usein sitä tulee huomattua, että samat suosikit jatkavat listojen kärjessä vuodesta toiseen. 

kuunnelluimmat artistini 2015:

1. bo kaspers orkester (swe)

2. gregory porter (usa)

3. pimeys (fin)

4. the national (usa)

5. yann tiersen (fra)

kuunnelluimmat biisit 2015:

1. yann tiersen - le matin

2. empire of the sun - dna calvin harris remix edit

3. lenno - the best

4. major lazer & dj snake - lean on

5. pharrell williams - freedom

lennon the best tuo mieleen 20-vuotissynttärit kaveriporukalla, pharrellia kuuntelin bussimatkalla helsingistä turkuun ennen astumista ruissalon lauttaan, joka kuljetti rokkailemaan.

kuuntelin musaa 2000 minuuttia, 337 tuntia eli 14 päivää putkeen.

hauska huomata muutamia seikkoja. teininä kyttäsin irc-gallerian last.fm -putkea ja sitä, että onko musamakuni tarpeeksi cool. lukiossa kaikki indie- ja folk-jutut oli tärkeitä, mut missä oon nyt? musan suhteen oon aika harmaalla alueella, mun kuunnelluimmat artistini ovat ruotsalaista poppia, jazzia, suomalaista ja usalaista indietä ja ranskalaista neoklassista pianomusaa.

 olen ei-missään, eli oikeastaan kaikista parhaimmalla alueella. musa ei määrittele sitä kuka mä olen, se vain värittää hetket juuri niiksi kuin sen kuuluukin. mä en käy flowssa kertoakseni kaikille, että oon tarpeeksi cool enkä kuuntele free jazzia viestittääkseni, että olen tarpeeksi älykäs.

ehkä tätä kutsutaan aikuisuudeksi. siksi, että tiedän jo itsekin vähän, kuka olen.

comptine d'été n:o 1

ehkä tiedät sen tunnepyörteen, jonka taide voi joskus aiheuttaa?

kun tuntuu, että olet päässyt jonkun yhteisen äärelle. tässä täytyy olla koko maailma, tässä on jotakin niin veret seisauttavaa, että suurimman osan ihmisistä on pakko kokea tämä asia yhtä vahvasti. tässä on kaikki tunteet, jotka olen koskaan tuntenut ja kaikki päivät, jotka olen elänyt. tekee mieli itkeä ja hymyillä samalla. itken, ja hymyilen. ja tunnen vuorotellen ne kaikki tunteet.

tahtoisin, että joku, joka kuluttaa tätä maanpintaa, kokisi edes kerran nuo tunteet jostakin, minkä minä olen luonut. olkoon se sitten jono säveliä tai yhteen liitettyjä sanoja, tai hymy oikeaan paikkaan. sillä ei ole merkitystä, mitä se on.

kunhan se on.

ludovico einaudi - islands: the earth prelude
yann tiersen - comptine d'été n:o 1

don't stop the m u s i c

tiedätkö, miltä se tuntuu, kun kadottaa ilon siitä asiasta jota on aina rakastanut kaikkein eniten?

minä tiedän.

tiedän, mitä se on, kun kaiken musiikin ajattelu ahdistaa. kun kuuntelee kaikkea ja ei mitään ihan vain siksi, ettei tarvitsisi ajatella oman musiikin tekemistä. kun lauluääni lukkiutuu kehon sisälle, koska on vain yksinkertaisesti mahdotonta laulaa silloin, kun on paha olla. kun kaikki, mitä saa aikaiseksi, tuntuu merkityksettömältä. soitto ei kulje, mikään ei kosketa. siltä minusta on tuntunut enemmän ja vähemmän ensimmäiset opiskeluvuoteni.

nyt tuntuu kuitenkin, että olen saavuttanut jonkinlaisen käännekohdan.

tiedän vihdoin, missä haluaisin minun paikkani olevan tässä muusikoiden pienessä muurahaiskeossa. kun olen lavalla, tuntuu siltä, etten koskaan olisi missään paikassa enemmän kotonani kuin siellä, etten koskaan pysty olemaan missään enemmän oma itseni. ja se tuntuu niin helpottavalta, että tekee mieli itkeä ihan vain huojennuksesta.

ja nyt tiedän, että aina kun menettää kipinän, täytyy vain katsoa jamie cullumin pariisin zenith-konserttia tai bbc proms -konserttia heritage-orkesterin kanssa. koska se genrerajat ylittävä, kyynelkanavat täyttävä maailman onnellisin tunne, joka tuosta musiikista välittyy, on vertaansa vailla. se on uskomaton. ja sitä tunnetta tahdon välittää itsekin. 

jamie cullum - high and dry @ zenith, paris
jamie cullum with the heritage orchestra

kuva lähtötilanteesta, © ihana alina

patate douce, écureuil, lueur d'espoir!

en ehkä ole kovinkaan kokenut maailmanmatkaaja, mutta jos jostakin voin puhua kuin asiantuntija, niin matkaan valmistautumisesta. 

lähdemme huomenna syysreissulle etelä-ranskaan, marseilleen, ja minä olen valmistautunut tätä varten jo viikon. enkä nyt puhu maitohappobakteerikuureista tai pyykkäämisestä, vaan henkisestä valmistautumisesta.  maanantaina kävin hankkimassa matkalukemiseksi ranskalaista kirjallisuutta (myönnetään, jätin tällä kertaa alexandredumasit hyllyyn ja mukaan tarttui anna gavaldaa ja gregoire delacourtia...), eilen katsoin lempielokuvani intouchables - ranskalainen, totta kai! instagramissa taas aloin seuraamaan tiliä nimeltä @frenchwords. sieltä feediini päivittyy joka päivä yksi ranskankielinen sana, jonka opettelen. tällä hetkellä osaan sanat bataatti, toivo, retiisi, orava, huivi ja peukalo. tai no, osaan ainakin kirjoittaa ne, lausuminen kun nyt on taas aivan toinen tarina. (matkan jälkeen lupaan kertoa, oliko valtaisasta sanavarastostani apua!) lisäksi spotify-listani täyttyvät lentoja varten takavuosien lempiyhtye phoenixista. 

sama homma toistuu joka kerta. prahan lomalla luin vain milan kunderaa, tukholmaa varten katselen beck-elokuvia. kutsuisin tätä ehkä kulttuuriturismiksi, jota harjoitan normaalin valokuvien ottamisen ja nähtävyyksillä käyskentelyn ohella. 

samalla yritän taistella jenkkiviihteen ylivaltaa vastaan omassa pienessä maailmassani. 

siispä, au revoir! 

http://www.amazon.com/Intouchables-Fran%C3%A7ois-Cluzet/dp/B0087IT8FK <-- kuva täältä


p.s. sekä kirjat että etenkin kyseinen elokuva ovat vahvoja suosituksia! jos joskus itse sairastun vakavasti tai halvaannun, toivon löytäväni ihmisiä, jotka jaksavat olla seurassani kuin Driss!

♪ phoenix -lisztomania

♪ phoenix - too young

paras aika vuodesta

juuri tällä hetkellä eletään parasta aikaa vuodesta. ilmanala on kirpeä, kylmyys nipistää nenänpäätä, mutta varpaat eivät vielä jäädy ja yhdet sukkahousut ovat tarpeeksi. pimeys ei ole kokopäiväinen olotila vaan enemmänkin katulamppujen värittämää suloisuutta, joka ottaa syliinsä vähitellen. 

tälle ajalle tuo oman hienoutensa myös se, miten alamme varautua talven varalle - vähän niin kuin kaikki muutkin eläimet. talvivaatteet kaivetaan esille komeroista, autoihin vaihdetaan talvirenkaat, pihat haravoidaan, pyörät viedään talvisuojaan ja puolukat poimitaan metsästä pakastimeen. siinä on jotain niin lohdullista; että luonnon kiertokulku ei pysähdy ja vaatii minuakin jatkamaan eteenpäin, vaikka tuntuu, että olisin jämähtänyt paikoilleni.

ja vaikka tuntuu, että sisällä riehuisi myrsky, niin se kaikki tyyntyy, kun katsoo seurasaaren rannasta lokakuista merta.

(joo, en ehkä itsekään ajatellut kirjoittavani ensimmäistä varsinaista postaustani säästä. mutta minkä voi pieni ihminen tunnoilleen!)

♪   wolf gang - suego faults

♪   frances ft. ritual - when it comes to us

♪    the national - i need my girl