juuri tällä hetkellä eletään parasta aikaa vuodesta. ilmanala on kirpeä, kylmyys nipistää nenänpäätä, mutta varpaat eivät vielä jäädy ja yhdet sukkahousut ovat tarpeeksi. pimeys ei ole kokopäiväinen olotila vaan enemmänkin katulamppujen värittämää suloisuutta, joka ottaa syliinsä vähitellen.
tälle ajalle tuo oman hienoutensa myös se, miten alamme varautua talven varalle - vähän niin kuin kaikki muutkin eläimet. talvivaatteet kaivetaan esille komeroista, autoihin vaihdetaan talvirenkaat, pihat haravoidaan, pyörät viedään talvisuojaan ja puolukat poimitaan metsästä pakastimeen. siinä on jotain niin lohdullista; että luonnon kiertokulku ei pysähdy ja vaatii minuakin jatkamaan eteenpäin, vaikka tuntuu, että olisin jämähtänyt paikoilleni.
ja vaikka tuntuu, että sisällä riehuisi myrsky, niin se kaikki tyyntyy, kun katsoo seurasaaren rannasta lokakuista merta.
(joo, en ehkä itsekään ajatellut kirjoittavani ensimmäistä varsinaista postaustani säästä. mutta minkä voi pieni ihminen tunnoilleen!)
jee! :--)
VastaaPoistajihuu!!! ;>
Poista