pienpanimoelämyksiä

poikaystävälleni maistuu jos jonkinlainen pienpanimo-olut ja hifistelymallas, enkä itsekään enää ole täysin nirso mitä oluisiin tulee. tästä syystä olin tehnyt hieman taustatyötä ennen reissuamme. redrum-baarin bongasin jostakin matkablogista ja se oli kyllä erittäin viihtyisä paikka. siellä istuessa aika tuntui kuluvan kuin siivillä ja juomavaihtoehtoja olisi ollut vaikka kuinka. fiilistelimme baarin ilmapiiriä, rentoa baarimikkoa ja kirjaa lukevia asiakkaita. itse join täällä jotain vadelmaista olutta ja poikaystävän kurkkuun kulahti hunajabisse.

käväisi mielessä se, että kohtuuhintaisia vastaavan profiilin paikkoja ei helsingissä ole mitenkään liikaa, ja jotain tällaista kaipaisimmekin tänne oman kulman taakse. 

redrum bar

Nekrasova Ulitsa 26 

toisessa paikassa kävimme paikallisoppaamme opastuksessa, ja siksi nimi ja osoite vaativat hieman kaivelua. täällä ilmapiiri oli myöskin kovin viihtyisä ja täältä sai myös siideriä (jes!). useimmiten venäjällä saa kuulemma kaikista kuppiloista myös jonkinlaista ruokaa, ja näin oli myös tämän paikan kohdalla. sitä emme kuitenkaan illallisen jälkeen enää venyneet testaamaan :-D

gastrobar odnogo uma malo
Furshtatskaya Ulitsa 37

joku voisi ehkä kutsua näitä hipsterihoukuttimiksi, mutta minkä sille tekee jos tällainen urbaani ympäristö ja tarjotut oluet miellyttävät? suosittelen!

pietarin tuliaiset

pietarissa tuli kirjoitettua kyllä kauneimmat kortit kavereille ja sukulaisille! ostettiin kaikki kortit nevsky prospektilta kirjakaupasta, jota pidetään vanhassa singerin tehtaassa kazanin kirkkoa vastapäätä. se oli muutenkin visiitin arvoinen paikka!

tässä toinen ostospaikka nevskillä, mitä fiilistelin tosi lujaa! natura siberica on luonnonkosmetiikkabrändi, jolla on liikkeitä venäjän lisäksi myös esimerkiksi virossa, bulgariassa, espanjassa ja tanskassa. olisin mieluusti ostanut liikkeestä vaikka mitä, mutta tällä kertaa koin tarvetta vain käsivoiteelle, jalkakuorinnalle ja jalkavoiteelle. hintaa näillä oli yhteensä alle 20€.

 

kävimme myös galeria-ostoskeskuksessa sunnuntaina, kun meillä oli luppoaikaa. sieltä en ostanut mitään muuta kuin tuon bershkan harmaan midihameen. ostoskeskuksesta löytyi monia liikkeitä, joita ei suomessa ole lainkaan (pull&bear, stradivarius, bershka, topshop...), mutta valikoima kyllä oli erilainen kuin muualla kyseisissä liikkeissä. oli hyvin paljon tekoturkista, eläinkuoseja, karvakauluksia...

eli ei ihan napannut.

söpöt vihkot löytyivät kirjakaupasta (alle euron kipale)

eihän venäjältä oikein voi lähteä ostamatta vodkaa...

putin-suklaa kuuluu mielestäni myös asiaan.

pietarissa en mitenkään pysynyt immuunina turistikrääsälle. maatuskat ovat mielestäni niin symppisjuttu, että oli pakko itsekin löytää sellainen. päädyin ostamaan tuollaisen melko pienen perinteisen, koska isot ja koristeelliset monta pikkunukkea sisältävät maatuskat olivat hinnaltaan minulle liikaa (hieman vajaat tai yli sata euroa). 

* * *

en koe ostaneeni mitään turhaa, jokaiseen ostokseeni olen tyytyväinen ja kaikkia niitä tulen oikeasti käyttämään. täsmäshoppailua, sanoisin!

Санкт-Петербург

pietarin matka on nyt takana ja olen siitä edelleen aivan pähkinöinä. en ole koskaan aikaisemmin matkustanut venäjällä tai missään, missä toimintatavat edes tätäkään vähää poikkeaisivat keski- tai etelä-eurooppalaisista. etukäteen hiukan kuumottelin kielitaidottomuuttani, viisumirumbaa ja rajanylitysmuodollisuuksia, mutta kaikki sujui vaivattomasti ja mukavasti. ei helsingistä taida päästä mihinkään suurkaupunkiin kätevämmin kuin pietariin!

 lähdimme poikaystäväni kanssa matkaan torstaina iltapäivällä ja viivyimme maanantaiaamuun sukulaiseni luona. olin fiilistellyt pietarivinkkejä aika monista matkablogeista jo pitkään ( tämä oli esimerkiksi kova sana ) ja olikin mukavaa, kun saattoi merkata karttaan jo ekana iltana paikkoja, joissa haluaisi ehdottomasti vierailla.

torstaina kiersimme turistinähtävyyksiä kahdestaan. aloitimme nevski prospektilta ja vierailimme sekä verikirkossa että iisakinkirkossa. molempiin pääsymaksu oli vaivaset 150 ruplaa ja koen, että vaikka olen nähnyt jos jonkinlaisia kirkkoja ja kupuja elämäni aikana, kannatti todellakin mennä sisälle molempiin. myöhemmin illallistimme hieman juhlavammin perivenäläisessä ravintolassa nauttien muun muassa vodkaa, pelmeneitä ja blinejä kaviaarilla (itse tilasin myös vahingossa silakkaa rosollipedillä ja opin samalla, että yksikin vieras sana ruokalistalla voi koitua kohtaloksi). 

 

lauantaipäivän olimme varanneet valtavalle eremitaasille. meillä oli netistä etukäteen ostetut liput emmekä onneksemme törmänneet suuriin turistiryhmiin tai jonoihin. itseäni kiinnosti pääasiassa talvipalatsi laajennusosineen sen historiallisen merkityksen ja henkeäsalpaavan arkkitehtuurin vuoksi. sen lisäksi ehdimme kiertää ainoastaan the general staff buildingissa, joten aivan valtavasti jäi myös näkemättä.

astuessamme jordanin portaikkoon talvipalatsin päädyssä sanat tuntuivat olevan vähissä. en ole aikaisemmin nähnyt missään vastaavanlaista kultakoristelua tai prameilua. saman efektin minussa saivat aikaan molemmat kirkot, joissa vierailimme. yhdeksi matkan teemaksi nousikin ehkä se ähky, jonka kaikki koristeellisuus ja toinen toistaan upeammat huoneet talvipalatsissa aiheuttivat. tuntui, että tämän kullan ja loiston jälkeen en yllättyisi enää mistään!

kaiken kaikkiaan pietari ylitti odotukseni. ruokaelämyksiä riitti moneen lähtöön ja kasvisruokapaikkoja mahtui onneksi myös matkan varrelle. kaupunki oli henkeäsalpaavan kaunis hennossa lumipeitteessä ja hintataso oli melko edullinen. öisin tuhannet katuvalot värittivät taivaankannen oranssiksi ja rakennusten holvikaaretkin olivat niin valtavia, että tunsin itseni minimaalisen pieneksi. lisäksi pietarissa oli ehkä joku sellainen sopiva rosoisuus, joka monista muista suurkaupungeista euroopassa uupuu. lisäksi oli mukavaa, että kaupunki oli vielä juhla-asussaan joulun jäljiltä, jota venäläiset viettävät meitä suomalaisia myöhemmin. 

toki liukkaat, auraamattomat ja hiekoittamattomat kadut, juomakelvoton vesijohtovesi, outo vessakäytäntö ja pietarilaisten melko olematon englannin kielen taito toivat oman jännityksensä reissuun, mutta nuo nyt ovat pikkujuttuja!

jos haluat kuulla jostain spessusta lisää, kerro ihmeessä!

kirjoittelen lisää vielä ainakin tuliaisista, ruoista ja ravintoloista, joissa vierailimme. :--) 

mitä luin lomalla

kari hotakainen: henkireikä

rakastan hotakaisen tapaa käyttää suomen kieltä, tapaa päästä meidän suomalaisten kömpelyyden ja patoutuneiden tunteiden ytimeen. tämä teos tarjoaa jotain, mitä itse pidän kirjallisuuden kaikkein rikastuttavimpana elementtinä: empatian harjoittelua. teoksen hahmot tekevät asioita, joista karvat nousevat ensin pystyyn, mutta hotakainen esittelee rikolliset ihmisinä ja ajatukset vain ajatuksina. hotakainen toteaa, ei liioittele. hän saa kerronnallaan minut samaistumaan jokaiseen hahmoon ja samalla ymmärtämään jälleen sen, että asioilla on aina monta puolta.

hän maalaa todellisuudeksi sen, mikä on esimerkiksi poliisien ja sosiaalityöntekijöiden arkipäivää, mutta meille vain uutisia murhista ja taponyrityksistä.

harper lee: kuin surmaisi satakielen

kun tälle kirjalle ilmestyi pitkään puhuttu jatko-osa, se kiinnitti huomioni ja vihdoin päätin lukea tämän jenkkikirjallisuuden klassikon. on hämmästyttävää, kuinka suoraan tämän kirjan päätematiikka on siirrettävissä nykypäivään - kuinka samanlaisten ennakkoluulojen ja ihmisten rinnakkaiselon yhteensovittamisen ongelmien kanssa kamppailemme 2010-luvun suomessa. tämän teoksen vahvuuksiin kuuluu melkeinpä haistettavan ja maistettavan tarkan ajankuvan luominen ja myöskin sympaattinen perspektiivi, kun kaikkea kuvataan pienen tytön näkökulmasta. 

jennifer clement: varastettujen rukousten vuori

yksi vahvasti suositeltava syy lukemiselle on myös se, että kirjojen kautta pääsee matkustamaan paikkoihin, joihin muuten et olisi lähiaikoina menossa. tätä lukiessani minulla oli toisessa kädessä puhelin, jossa olivat avoimena sekä wikipedia että google maps. havaitsin, että tietopohjani meksikosta, sen maantieteestä ja valtion nykytilasta perustui hyvin hatariin muistoihin uutisista ja toisaalta myös jenkkiviihteen vahvistamiin negaatioihin. tämä teos maalasi raa'an ja todentuntuisen kuvan siitä, millaista on olla nainen huumekartellien johtamassa meksikossa. mitä pelätä, miten suojautua, mistä haaveilla vai haaveillako ollenkaan. kuinka selviytyä kun vaihtoehtoja ei ole, kun koko elämä on yhden muovipussin, yhden kuopan tai yhden skorpionin varassa?

rosa liksom: hytti nro 6

tämän kirjan sain loppuun juuri äsken. olen edelleen hieman hämmentynyt, enkä ehkä niin vaikuttunut tai liikuttunut kuin olin kuvitellut olevani. olen viime aikoina ymmärtänyt, että odotan niin kirjoilta kuin näytelmiltäkin sekä myös tv-viihteeltä hyvin paljon selkeää informaatiota ja kaikenkattavaa selittämistä. liksom ei kirjassaan anna vastauksia tai piirrä sulkeutuvaa ympyrää. hän vain nappaa sinut siperianjunan kyytiin, antaa sinulle junan yskivän rytmin, maalaa eteesi neuvostoliittolaiset kaupungit ja itään levittäytyvät metsät, kusiset vessat ja jääkylmät suihkut. groteskin venäläisen sovinistin ja aran suomalaistytön, heidän yhteenkietoutuvat elämänsä. aivan kuin clementkin vie liksom sinut sinne, minne et ollut lomamatkaasi varannut, ja samalla myös sinne, mitä ei enää ole samanlaisena olemassakaan.

tämä oli hyvä kick off vajaan viikon päässä häämöttävälle pietarin matkalle, ja hyvä herätys siihen, että meillä on satoja kilometrejä yhteistä rajaa valtion kanssa, jonka historia on täynnä uskomattomia tarinoita ja joka on niin kiehtova ja rujon kaunis, että siihen sietäisi tutustua paljon enemmän.

p.s. shout out forssan kaupunginkirjastolle, joka ei ole kertaakaan pettänyt mua kirjajahdissa! :--)

maailmantilapaniikki

eilen täällä etelä-suomessa oli -20 astetta pakkasta.

siis voitteko uskoa!

ja koko suomi kyllä huomasi sen ja päätti yhteistuumin raportoida siitä someen. oli lumikuvaa, valitusta siitä kun pakkanen sattuu naamaan ja uutisissa annettiin pakkasvaroitus.

kun olin 16-vuotias, kävelin aamuisin kouluun, vaikka olisi ollut 27 astetta pakkasta. laitoin vain veijot, sukkahousut ja toppahousut jalkaan. lapsena jo marraskuussa saattoi päästä pulkkamäkeen ja meidän mökkilammen jäällä ajettiin traktorilla.

koska oli ollut pakkasta. koska jää oli niin paksu, että se kesti traktorin. 

nyt se lampi ei ole jäätynyt kunnolla enää moneen vuoteen.

saattaa kuulostaa siltä, että haluaisin todistella vain sitä, että kaikki oli ennen paremmin.

tavallaan haluankin. ei kaikki ennen ollut paremmin - silloin tekojemme vaikutuksia ei vain pystynyt konkretiassa näkemään. tänä vuonna uudenvuodenaattona oli seitsemisen astetta lämmintä, eikä pyyhe ympärillä ollut lainkaan kylmä ulkona saunatauolla. nyt odotellaan, että napajäätiköllä suuri lohkare irtoaa jäähyllystä, ja mietitään, mitä siitä sitten taas seuraa. syyriassa kuivuus vei viljelijöiltä elinkeinon, aiheutti muuttovirtoja kaupunkeihin ja osaltaan toimi "sytykkeenä sisällissotaan", joka taas ajoi ihmisiä pakolaisiksi eurooppaan. (www.tiede.fi -artikkeli)

asioista voi olla montaa mieltä, mutta kukaan tuskin pystyy kiistämään sitä, että talvet ovat suomessa melko lauhoja nykyään. ilmastonmuutos ja sen seuraukset alkavat saartaa ihmiskuntaa joka puolelta. luin eilen uutisia jäätiköiden tilanteesta, ja sain taas aikaan maailmantilapaniikin itsessäni. tuli olo, etten voi enää nukkua näiden asioiden keskellä. tuli tunne, että on pakko tehdä jotakin.

toki muutoksia tulisi tapahtua valtiotasolla, eikä sekään riitä: tarvitaan maailmanpoliittisia toimenpiteitä. yritysmaailman pitäisi muuttua, mutta toisaalta yritykset reagoivat kysyntään tarjonnalla, ja kysynnän luovat tavalliset kuluttajat eli sinä ja minä.

kävin läpi mielessäni elämän eri osa-alueita, joissa voisin tehdä parannuksen. listaan tähän muutamia ideoita, jotka aion itse pitää mielessä vastaisuudessa:

1. jätteiden lajittelu ja jätemäärän vähentäminen

aiemmin olemme lajitelleet lasin, metallin, paperin, sekajätteen, pahvin ja biojätteen erikseen. otin selvää, ja nykyään myös muovia kerätään erikseen (myös pienemmillä paikkakunnilla kuin helsingissä!) sellainen astia ilmestyy nyt meillekin. ota myöskin huomioon, että rikkinäinen sukkakaan ei ole roska! uff kerää ehjiä ja puhtaita vaatteita, mutta nykyään esimerkiksi myös h&m kerää (ja toki yrittää myös tällä puhdistaa omaa mainettaan eettisyyden ja ekologisuuden saralla) tekstiilejä, suora lainaus:

"You can drop off your unwanted garments - no matter what brand and what condition - in all our H & M stores."

2. ekologisten tuotteiden valinta

tässä olen ennen ollut huono. opiskelijana on tullut kauppareissuilla aina tuijotettua vain tuotteen hintaa, mutta samalla rahaa on riittänyt esimerkiksi uusiin vaatteisiin tai ulkona syömiseen. eilen päädyin kuitenkin googlettelemaan esimerkiksi eri pesuaineita, ja apuna toimi joutsenmerkki-sivusto, josta voit hakea eri tuoteryhmiä tai brändejä ja tarkistaa, täyttävätkö ne kyseisen ympäristömerkin vaatimukset. ja toki myös esimerkiksi ruohonjuuri-kaupassa asioidessaan voi luottaa siihen, että tarjolla olevat tuotteet ovat ekologisia. jatkossa yritän siis panostaa ympäristöystävällisempien tuotteiden valitsemiseen!

3. autoilu, lentäminen

tiedän, tästä asiasta on helsinkiläisen helppo tulla huutelemaan, kun joka kolkkaan omassa lähiympäristössä pääsee varmasti julkisilla. itsellänikin on ristiriita, kun ajotaitoa pitäisi pitää yllä, ettei se ruostu, ja siksi tulee ajeltua muutamia "turhia" matkoja autolla. mutta pyrin välttämään oman auton hankkimista niin pitkään kuin se on mahdollista, ja ajaa autolla vain välttämättömimmät matkat. lomakohteiksi taas yritän valita kohteita, joihin ei ole pakko lentää - mutta tässä en varmaan ainakaan tänä vuonna tule kunnostautumaan. mutta lupaan yrittää!

4. kunnallisvaalit

jokainen painottaa politiikassa asioita, jotka itselle ovat tärkeitä. itse en ole minkään puolueen jäsen, enkä voi sanoa, että olisin vannoutuneesti äänestänyt vain yhden puolueen ehdokkaita. mutta koen, että tulevissa vaaleissa voisi jokainen meistä pohtia myös ympäristöä. ja toivon ainakin, että varsinkin ehdokkaat pohtivat näitä asioita, ja koettavat antaa vaalilupauksia, jotka voisivat pitää.

5. ruokavalio

olen aina ollut vannoutunut lihansyöjä, enkä edelleenkään totaalikieltäydy mistään. arjessa pyrin kuitenkin syömään kasvispainotteisesti: koulussa on esimerkiksi helppo valita kasvisruoka liharuoan sijaan, varsinkin kun itselläni ei ole ruoka-aineallergioita. kasvisruoka- ja vegaanius ovat nousevia trendejä, ja toivon, etteivät ne jää (myöskään omalta kohdaltani) pelkiksi trendeiksi. tällä viikolla maistoin ensimmäistä kertaa härkistä ja se oli tosi hyvää! 

mutta syömisessäkin käytän ainakin toistaiseksi järkeä. esimerkiksi jouluna olisin ollut ainoa kasvispainotteinen ruokailija joulupöydässä, ja siksi söin lihaa. en halunnut kuormittaa joulunviettäjiä ja myöskään ostaa itselleni omia ruokia, joita en varmastikaan olisi saanut yksin syötyä. pähkinänkuoressa siis syön mieluummin lihaa kuin heitän ruokaa roskiin. 

mikäli mietityttää, miten ruokavaliolla voi vaikuttaa ympäristön tilaan, kannattaa katsoa cowspiracy. itse en ole kyseistä dokumenttia vielä katsonut, koska minua pelottaa, millaiseen paniikkiin sen jälkeen enää menisinkään. :--D mutta kaveripiirini on tiivistänyt dokumentin tarjoamat faktat niin vakuuttavasti, että olen pyrkinyt muokkaamaan elintapojani jo pelkästään niiden perusteella.

6. osta vain tarpeellista

tässä on itselläni kaikkien eniten työsavottaa.  rakastan vaatteiden ostamista, ja vaatekaupoissa kiertely ja hipelöinti on itselleni rentoutumiskeino, niin sairasta kuin se onkin. mutta yritän joka tapauksessa tänä vuonna keskittyä siihen, että ostaisin vähemmän ja että ostaisin vain sellasta, mitä oikeasti tarvitsen. saa nähdä, kuinka muijan käy!

7. sähkönkulutus, energia
turhien sähkölaitteiden sammuttaminen ja valmiustilan pois kytkeminen, ovat varmasti tuttuja juttuja melkeinpä kaikille. eilen googletuskierroksellani löysin kuitenkin oman sähköyhtiöni sivuilta myös tämän: helenin lämpölupauskampanja

loppuun haluan vielä korostaa:

olen avoin keskustelulle. olen halukas tutustumaan myös teorioihin ja tutkimuksiin, joissa ilmastonmuutosta kritisoidaan. en kuvittele millään tavalla tietäväni kaikkea, en edes kovinkaan paljoa, mutta olen kokenut melko vakuuttavaksi sen tiedon, johon olen asian tiimoilta tutustunut. en halua saarnata, koska mikä minä olisin saarnaamaan? en voi sanoa eläneeni kovin ekologisesti itsekään ja minä jos kuka tiedän, kuinka vaikeaa esimerkiksi ketjuliikkeiden vaatteiden päämäärättömästä hamstraamisesta tai lihansyömisestä on luopua. ja jos nyt näkee mut huomenna hesburgerin kassalla tilaamassa juustoateriaa, niin kyllä, se on mahdollista. syön edelleen lihaa, mutta pyrin koko ajan vähentämään sitä.

toivoisin, että voisin omalla pelinavauksellani saada ehkä jonkun toisenkin miettimään sitä, mitä voisimme ympäristön eteen tehdä! jos sulla on hyviä ideoita tai vasta-argumentteja, anna palaa! kommenttikenttä on vapaa, mutta pysykäämme asiallisina :--)

countdown

vuosi vaihtui turussa

aamu aloitettiin kunnon löylyillä puusaunassa, tehtiin itse ruokaa, nostettiin maljaa ja toivottiin parempia aikoja vuodelle 2017

tietovisailtiin, laulettiin ja soitettiin, tanssittiin siman keikalla ja valettiin tinaa

ihailtiin raketteja, juotiin skumppaa, halattiin ja hymyiltiin

poskilla oli glitteriä ja päässä mukavia ajatuksia