mun on pitänyt kirjoittaa niin pitkään
olis niin paljon, mistä kirjoittaa
kesäretki saaristossa, tiirikkalan ihanat kakut ja ruoat, mun uusi kalenteri, uusi koulu
mutta tuntuu hassulta kirjoittaa jostain aivan yhdentekevästä, kun on menettänyt läheisen ja sydäntä repii ikävä jokaikinen hetki
mutta toisaalta näinä elämän hetkinä pitää yrittää ajatella myös juuri niitä elämän pieniä ihanuuksia, pieniä valonpilkahduksia, joista alkaa vähitellen muodostua uusi auringonnousu
mutta silti se kaipaus ei koskaan katoa.
mutta onneksi en ole asioiden kanssa yksin. perjantaina vietettiin maailman ihanimpia kesäjuhlia turun martissa. ohessa kuvasaldoa <3