mä olen aina halunnut, että mun arkeni on sellaista, ettei sitä tarvitse paeta.
haluan täyttää jokaisen päiväni jollain sellaisella, ettei perjantai-illalla tunnu siltä että pitäisi sekoittaa pää viinillä unohtaakseen taaksejääneen viikon ja ettei koko elämää elettäisi seuraavaa lomaa odottaen.
mutta joskus elämä heittää eteen niin raskaita asioita, että niitä on päästävä hetkeksi pakoon. on yksinkertaisesti naurettava pää tyhjäksi murheista.
onneksi mulla on aina paikka, minne mennä niissä tilanteissa.
paikka, jota turuksikin kutsutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti