vaikka olen ihan maailman sosiaalisin ihminen, tarvitsen viikkoihini tai ainakin kuukausiini sen tietyn kiintiön yksinäistä aikaa
rakastan mun läheisiä enemmän kuin mitään muuta, mutta jotta mä pystyn olemaan heidän arvoistansa seuraa, pitää mun joskus vetäytyä yksin kuoreeni ja tehdä kaikkea sitä, mitä yksin teen
tänään mulla oli mun oma yksinäinen päiväni pitkästä aikaa ja mä nautin siitä niin paljon
ensin haahuilen päämäärättömästi kaupungilla,
hypistelen kauniita asioita ja katselen muita ihmisiä
kotona siivoan, pesen pyykkiä, tiskaan
kun ne hommat on hoidettu, laitan musat pyörimään ja alan yleensä tanssia ja laulaa ja saatan kuunnella saman biisin viiskymmentä kertaa
sit katon tv-sarjoja, syön herkkuja, nukahdan välillä
itken, selailen kännykkää, sovittelen vaatteita, otan selfieitä
harvoin enää tylsistyn omassa seurassani, mutta joskus kun siihen pisteeseen päästään, ympyrä sulkee itse itsensä, koska kun tylsistyn liikaa, alkaa aina syntyä
musiikkia
eli rentoutumisen kautta palaan aina luonnollisesti takaisin töiden pariin.
taitaa olla aika ihanteellinen tilanne! vain yksi syy lisää siihen pitkään listaan,
miks joskus täytyy muistaa viettää aikaa myös oman itsensä kanssa.
ihanaa viikonloppua! pus!
