summertime madnesssss ###

kesät

ne menee aina yhtä nopeasti
näin läheltä katsottuna tuntuu, että kaikki ne lempeän valoisat kesäyöt, joita odotit, ovat jääneet kokematta

seuraavaan kesään mennessä kaikki kuitenkin muotoutuu yhdeksi katkeransuloiseksi möykyksi sun sydämeen, jota kaihoisasti muistelet marraskuussa vaakarännän sataessa vasten kasvoja lämpötilan hoiperrellessa yhä nopeammin kohti pakkasrajaa

oi se kesä 2016...

all jazzy

sade festareilla on vain asenne- ja kilpavarustelukysymys.
tässä oma varusteluni!

sadetakki rukka (2nd hand)
paita marimekko
farkut monki
saappaat hai, nokian jalkineet
laukku fri-laukku (2nd hand)
åbo-kassi uuden muotoilun yhdistys
korvakorut pilke-design 

they will be loved

en yleensä pidä siitä, miten blogimaailma on niin kovin kietoutunut kuluttamisen ja materian ympärille: uusiin ostoksiin, yhteistyö"kamppiksiin" ja ellei muuhun niin ainakin uusista ostoksista haaveiluun. tuon tähden en yleensä esittele täällä mitään hankintojani, vaikka niitä tulee joskus tehtyä aivan liikaakin. 

nyt teen kuitenkin poikkeuksen esitellessäni tukholman ostokseni, koska olen varma, että jokaista näistä tavaroista tulen rakastamaan ja nämä tulen käyttämään puhki ♡

hame ja sandaalit h&m
tuliaispaita poikaystävälle tshirt store
toppi monki
neule stockholms stadsmission
vihko afroart (tästä niiiiiin tulee mun pedagogiikan vihko!!!)

time is on your side

on varmaan tosi keski-ikäistä ellei jopa eläkeikäisen puhetta sanoa, että käyn kävelyillä

välillä työpäivän jälkeen on vain tosi poikki, niin poikki ettei jaksa nähdä ketään tai tehdä mitään
silloin mä laitan kengät jalkaan ja puen useimmiten jotkut tosi hassut vaatteet päälle ja yritän muistaa ottaa avaimet mukaan 

lähden ulos ja yleensä suuntaan hesperiankatujen kautta taivallahdelle ja kuuntelen jotakin mikä sillä hetkellä tuntuu ajankohtaiselta ja oh, kuinka yllättävää:

eilen kuuntelin coldplayta.

istuin hetken rantakivellä, siitä kävelin lenkkeilijöiden lomassa sibeliuksen puistoon ja istuin kalliolle. auringonlaskussa se paikka näyttää tosi kauniilta ja vaikka muut ihmiset kirittää sun ohi sporttivaatteissaan, on siinä mulle jotakin rauhoittavaa. mä laahustan aina kädet taskuissa ja hymyilen yksin enkä vaimenna yhtäkään ajatusta vaan annan niiden tulla ja mennä. ja silloin tuntuu siltä että aika ja maailma - ne on tavallaan aina meidän puolella. täytyy vain hyväksyä se, mitä meille annetaan eteen.

time is on your side, on your side now
not pushing you down and all around
no, it's no cause for concern

♪

a head full of dreams

makaan sängyssä ja yritän väsymykseltäni saada päätäni selvitettyä. tämä pitäisi nyt jotenkin purkaa osiin, eritellä ja kertoa tästä jotain.

miten VOISIN?

no, aloitan faktoilla. vietin juuri pidennetyn viikonlopun mitä mahtavimmassa seurueessa tukholmassa. majoituimme vasastaniin, josta tuli uusi lemppari. lauantaina kierreltiin vintage-liikkeet ja second handit, sunnuntaina käytiin bonniers konsthallissa ja no sit oli myös yks coldplayn keikka friends arenalla solnassa

JOSTA EN VARMAAN TOIVU IKINÄ.

en ole oikein ikinä ymmärtänyt sellaisia fan girl -momentteja tai muutakaan aivan hysteeristä fanitusta, mutta toissapäiväisen jälkeen alan selkeästi valua itse enemmän ja enemmän sitä kohti. kun yritän sanallisesti purkaa tätä osiin, kaikki tuntuu vain ihan liian kornin kuuloiselta kun taas ilo jota koin oli niin puhdasta ja vilpitöntä.

kun a head full of dreams alkoi ja chris martin lähti juoksuun
kun lava pimeni ja valorannekkeisiin syttyi keltainen valo, jengi alkoi kiljua ja sen jälkeen yellow
kun every teardrop is a waterfall synnytti valtaisan valomeren, jossa jokainen piste oli yhtä vahvasti tunteva ihminen
charlie brown ja kyyneleiden valuminen olkapäille saakka, the scientist synnytti yhteislaulun
everglow josta on kovaa vauhtia tulossa yks elämäni tärkeimmistä biiseistä, paradise, ja huippuhetkenä on kai pakko mainita koko fix you; yhteislaulu joka peitti ajoittain chris martinin äänen alleen ja euforia ja hymyilevät kyyneleet jotka c-osa mussa synnytti
viimeiset kyyneleet ja maailman pakahduttavin onnen tunne, kun kaikki loppuu lainiin
don't ever give up

vaikka itkin jokaikisen kappaleen aikana, ne kyyneleet olivat tulosta puhtaasta onnellisuudesta.
chris martinkin sen sanoi, että
coldplayn keikalla voi kaikista miellettömyyksistä ja pahoista sekä kammottavista asioista huolimatta nähdä sen, kuinka kymmenet tuhannet ihmiset voivat olla täynnä rakkautta ja hyvyyttä.

rakkautta ja hyvyyttä, jolla tulen elämään vielä piii-iiii-iiiiiitkään.