la-la-la la-la-la

pitkästä aikaa on kevyt olo

mua ei stressaa juuri mikään. jännittää toki, pääsenkö unelmaopiskelupaikkaani

mutta toisaalta mitä sitten jos en pääsekään?
sitten teen vuoden töitä ja pidän ihan helvetin hauskaa

jännittää myös, tuleeko mun ensimmäiselle helsingin bändikeikalleni jengiä
en tahdo tehdä tästä mitään artistiuteni mainoskehtoa, mutta jos nyt kerran:
emmi hakala // walka
semifinal 01062016

noin. siinä kaks asiaa jotka mua stressaa ja nyt nekin on purettu. ihmeteltäväksi jää tämä kevyt fiilis, kun on aikaa tehdä biisejä, lukea kirjoja ja katsoa leffoja
kun työpäivän jälkeen voi unohtaa työt ja jättää ne työpaikalle

ja niin, en oo enää pitkään aikaan innostunut mistään indie-musasta sen takia koska se on indie-musaa
oon kasvanut nuhjuisten herrainkenkien ja partojen ja lo-fi-rumpusoundien ja tekotaiteellisten lyriikoiden ja falsettiulinan yli

en siksi, ettenkö vois edelleen tykätä niistä bändeistä vaan siksi, ettei se vaan tunnu aidolta

mut eilen beirut iski ja lujaa. laskin yhteen yksi ynnä yksi ja totesin, että tässä on pakko olla myös jotain aitoa.

♪ beirut - no no no

birthday girl

twentysomething

nyt kai kuuluisi potea sitä ikäkriisiä,
       siis iik oon jo näin vanha enkä oo saanu mitään aikaiseksi !!!!! AAAAahhhh!

paskat.
miksi kriiseillä kun on niin hyvä fiilis?
joo, toki keksin kaikkea mitä olisi ollut tähän mennessä jo kiva saavuttaa, montakin asiaa.
mut sitten kun hetken mietin sitä, mistä pikkutyttönä haaveilin. millaista elämää kuvittelin silloin viettäväni, kun täytän 21.

noh, juuri tällaista. oikeastaan tämä on parempaa kuin mitä kuvittelin. lukiovuoteni olivat parempaa kuin koskaan osasin haaveilla. nyt elämä on koulinut musta naisen, joka ei enää elä pilvilinnoissa. mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö osaisi haaveilla. mulla on niin monta suunnitelmaa tulevaisuuden varalle.

mutta tänään oon vain onnellinen siitä, että elän. ja siitä, miten upeeta elämää oon elänyt tähän asti.

♪ jamie cullum- pillowtalk

chill

musta tuntuu niinku oisin ollu jo hetken lomalla, oikeastaan olenkin

aamuisin ei oo tarvinnut herätä paniikissa, ei ole tarvinnut stressata kuin ehkä kolmesta asiasta yhtä aikaa
joka päivä oon etsinyt auringolle hetken ja nauttinut siitä silmät kii

oon matkustanut falafelit paperikassissa lautalla keskelle saaristoelämää ja palannut kaikkiin saariston lapset -muistoihin
ja kerrankin musta tuntuu, että kesästä voi tulla työntäyteisen ja väsyneen sijasta rento ja miellyttävä, seikkailukesä?

how cool is that!


päivän luuritaiat: ♪ coucheron-chameleon

we the generation

maailman eniten roskaa, kuohuvaa juomaa ja kuohuvaa jännitystä siitä keitä kohtaat seuraavaksi, huuruista ja väsynyttä naurua auringon kyllästämässä puistossa, humalaisen hilpeitä hyvänvapuntoivotuksia jokaiselle vastaantulijalle kolmelta yöllä

vappu on paras, 
mutta onneksi se on vain kerran vuodessa

♪ rudimental-rumour mill