la-la-la la-la-la

pitkästä aikaa on kevyt olo

mua ei stressaa juuri mikään. jännittää toki, pääsenkö unelmaopiskelupaikkaani

mutta toisaalta mitä sitten jos en pääsekään?
sitten teen vuoden töitä ja pidän ihan helvetin hauskaa

jännittää myös, tuleeko mun ensimmäiselle helsingin bändikeikalleni jengiä
en tahdo tehdä tästä mitään artistiuteni mainoskehtoa, mutta jos nyt kerran:
emmi hakala // walka
semifinal 01062016

noin. siinä kaks asiaa jotka mua stressaa ja nyt nekin on purettu. ihmeteltäväksi jää tämä kevyt fiilis, kun on aikaa tehdä biisejä, lukea kirjoja ja katsoa leffoja
kun työpäivän jälkeen voi unohtaa työt ja jättää ne työpaikalle

ja niin, en oo enää pitkään aikaan innostunut mistään indie-musasta sen takia koska se on indie-musaa
oon kasvanut nuhjuisten herrainkenkien ja partojen ja lo-fi-rumpusoundien ja tekotaiteellisten lyriikoiden ja falsettiulinan yli

en siksi, ettenkö vois edelleen tykätä niistä bändeistä vaan siksi, ettei se vaan tunnu aidolta

mut eilen beirut iski ja lujaa. laskin yhteen yksi ynnä yksi ja totesin, että tässä on pakko olla myös jotain aitoa.

♪ beirut - no no no