seurasaari, rauha

 ystäväni alina <3 

me kierrettiin seurasaari ympäri

ja mun on niin ikävä luontoa. sellaista luontoa, jossa et ala vahingossa puhua väärälle ihmiselle syntyjä syviä kun ihmisiä viipottaa menemään joka puolella, vaan sellaista, jossa tuntuu että on turvassa monikymmenmetristen kuusien alla. 

on ikävä saappaan uppoamista sammaleeseen, lehtipuiden havinaa ja sitä rauhallista oksiston liikettä tuulessa, onkiämpärissä uivia ahvenia jotka päästetään takaisin lampeen.

mun on ikävä rauhaa. rauhaa ympärillä, rauhaa mielessä.

mä kuvittelin aina olevani umpikaupunkilainen, että viikonloppuja metsän keskellä ei tulis ikävä, mutta olin niin väärässä.

tällä hetkellä muistot niistä viikonlopuista muistuttaa myös menneistä ajoista, ihmisistä, jotka eivät fyysisesti enää ole vierellä, mutta joiden läsnäolon voi tuntea sellaisina rauhan hetkinä.

ne muistot ovat kultaakin kalliimpia.

saaristo I

syksy on mun lempivuodenaika

tai jos voi sanoa niin mun lempivuodenaika on tämä liitoskohta,

taitos, uusi sivu, juuri tää hetki, jota pian eletään

kun ilmassa on jo syksyä, on sadetta ja on ukkosta, mutta toisaalta lämpimiä päiviä

kun uuden koulun tai ihan vaan uuden lukukauden alkaessa tuntuu, että voit muovata itsestäs mitä vaan ja kenet vaan (juuri sellainen olo mulla on tänään)

kuvat ovat meidän saaristoretkeltämme, joka tehtiin kesälomalla, vaikka silloinkin ilmasta alkoi jo haistaa tän tulevan syksyn. 

vahva suositus muuten korppoon rumar strand marinalle ja houstkarin grill skagenille!

rumar strand, korppoo

grill skagen, houtskari

i fell in love with the seaside

meren läheisyydessä on jotakin niin valtavan rauhoittavaa

sisämaassa ihminen hallitsee kaikkea. metsät voi harventaa ja hakata, pellot muuttaa tonteiksi ja hiekan päälle rakentaa betonilla ja asfaltilla. kalliotkin voi räjäyttää ja suot kuivattaa, jokien törmäät täyttää roskalla ja asutuksella

mutta merelle ei ihminen voi mitään. sen nostattamaa aallokkoa ihminen ei voi kumota, ei paeta mereltä nousevaa myrskytuulta.

ehkä on vain helpottavaa tietää, että on jotakin paljon sinua suurempaa.