ystäväni alina <3
me kierrettiin seurasaari ympäri
ja mun on niin ikävä luontoa. sellaista luontoa, jossa et ala vahingossa puhua väärälle ihmiselle syntyjä syviä kun ihmisiä viipottaa menemään joka puolella, vaan sellaista, jossa tuntuu että on turvassa monikymmenmetristen kuusien alla.
on ikävä saappaan uppoamista sammaleeseen, lehtipuiden havinaa ja sitä rauhallista oksiston liikettä tuulessa, onkiämpärissä uivia ahvenia jotka päästetään takaisin lampeen.
mun on ikävä rauhaa. rauhaa ympärillä, rauhaa mielessä.
mä kuvittelin aina olevani umpikaupunkilainen, että viikonloppuja metsän keskellä ei tulis ikävä, mutta olin niin väärässä.
tällä hetkellä muistot niistä viikonlopuista muistuttaa myös menneistä ajoista, ihmisistä, jotka eivät fyysisesti enää ole vierellä, mutta joiden läsnäolon voi tuntea sellaisina rauhan hetkinä.
ne muistot ovat kultaakin kalliimpia.
❤️
VastaaPoista