mitä syödä pietarissa?

 cafe ukrop

tämä oli todellinen löytö! cafe ukrop on pietarilainen pikkuketju, jolta löytyy yhteensä kolme ravintola-kahvilaa kaupungin eri puolilta. kaikki tarjottava on kasvisruokaa, usein myös vegaanista, ja esimerkiksi juomamme olivat kahvilasssa valmistettuja mehuja limsojen sijaan. kasvisburgeri toimi tosi hyvin! täytyy vain muistaa, että annoskoot eivät usein vastanneet suomalaisia ja siksi pitää huolta siitä, että nälkä todella lähtisi! 
fiilistelin tosi paljon vierailemamme nevski prospektin sivukadulla sijaitsevan ukropin sisustusta ja ilmapiiriä näin muutenkin.

matkan juhla-aterian nautimme vodka roomissa, joka tarjosi meille todella autenttisen elämyksen venäläisestä ilonpidosta. lisäksemme ravintolasalissa ruokaili kolme venäläisseuruetta, jotka tilasivat pöytään pulloittain vodkaa, söivät alkupaloja saman ajan puitteissa kuin me kolmen ruokalajin illallisen, pitivät puheita ja nauttivat liveslaavilaismusiikista, jota oli tarjolla. täytyy myöntää, että meininki hymyilytti ja muisto siitä hymyilyttää edelleen; tunnelma oli lämminhenkinen ja sympaattinen, sitä tunsi olonsa tervetulleeksi kaiken sen keskellä. 

täällä söimme stroganoffia, pelmeneitä ja blinejä kaviaarilla. maistoimme toki myös vodkaa ja jälkiruoka kuului luonnollisesti asiaan. 

vaffel

vaffel jäi mieleeni ehkä omana suosikkinani. etsimme välipalapaikkaa ennen vodka-roomissa nautittua illallista ja törmäsimme "kotimatkalla" vaffeliin. bongasimme sympaattisen kyltin kadulla ja astuimme sisään. meitä varten haettiin työporukan ainoa englannintaitoinen, palvelu oli ystävällistä ja vohveli erinomaista! söin pinaattivohvelia feta-täytteellä ja se oli kyllä herkullista! olen myös tähän paikkaan erityisen rakastunut, koska löysimme ihanan paikan aivan sattumalta.

pietarin tuliaiset

pietarissa tuli kirjoitettua kyllä kauneimmat kortit kavereille ja sukulaisille! ostettiin kaikki kortit nevsky prospektilta kirjakaupasta, jota pidetään vanhassa singerin tehtaassa kazanin kirkkoa vastapäätä. se oli muutenkin visiitin arvoinen paikka!

tässä toinen ostospaikka nevskillä, mitä fiilistelin tosi lujaa! natura siberica on luonnonkosmetiikkabrändi, jolla on liikkeitä venäjän lisäksi myös esimerkiksi virossa, bulgariassa, espanjassa ja tanskassa. olisin mieluusti ostanut liikkeestä vaikka mitä, mutta tällä kertaa koin tarvetta vain käsivoiteelle, jalkakuorinnalle ja jalkavoiteelle. hintaa näillä oli yhteensä alle 20€.

 

kävimme myös galeria-ostoskeskuksessa sunnuntaina, kun meillä oli luppoaikaa. sieltä en ostanut mitään muuta kuin tuon bershkan harmaan midihameen. ostoskeskuksesta löytyi monia liikkeitä, joita ei suomessa ole lainkaan (pull&bear, stradivarius, bershka, topshop...), mutta valikoima kyllä oli erilainen kuin muualla kyseisissä liikkeissä. oli hyvin paljon tekoturkista, eläinkuoseja, karvakauluksia...

eli ei ihan napannut.

söpöt vihkot löytyivät kirjakaupasta (alle euron kipale)

eihän venäjältä oikein voi lähteä ostamatta vodkaa...

putin-suklaa kuuluu mielestäni myös asiaan.

pietarissa en mitenkään pysynyt immuunina turistikrääsälle. maatuskat ovat mielestäni niin symppisjuttu, että oli pakko itsekin löytää sellainen. päädyin ostamaan tuollaisen melko pienen perinteisen, koska isot ja koristeelliset monta pikkunukkea sisältävät maatuskat olivat hinnaltaan minulle liikaa (hieman vajaat tai yli sata euroa). 

* * *

en koe ostaneeni mitään turhaa, jokaiseen ostokseeni olen tyytyväinen ja kaikkia niitä tulen oikeasti käyttämään. täsmäshoppailua, sanoisin!

Санкт-Петербург

pietarin matka on nyt takana ja olen siitä edelleen aivan pähkinöinä. en ole koskaan aikaisemmin matkustanut venäjällä tai missään, missä toimintatavat edes tätäkään vähää poikkeaisivat keski- tai etelä-eurooppalaisista. etukäteen hiukan kuumottelin kielitaidottomuuttani, viisumirumbaa ja rajanylitysmuodollisuuksia, mutta kaikki sujui vaivattomasti ja mukavasti. ei helsingistä taida päästä mihinkään suurkaupunkiin kätevämmin kuin pietariin!

 lähdimme poikaystäväni kanssa matkaan torstaina iltapäivällä ja viivyimme maanantaiaamuun sukulaiseni luona. olin fiilistellyt pietarivinkkejä aika monista matkablogeista jo pitkään ( tämä oli esimerkiksi kova sana ) ja olikin mukavaa, kun saattoi merkata karttaan jo ekana iltana paikkoja, joissa haluaisi ehdottomasti vierailla.

torstaina kiersimme turistinähtävyyksiä kahdestaan. aloitimme nevski prospektilta ja vierailimme sekä verikirkossa että iisakinkirkossa. molempiin pääsymaksu oli vaivaset 150 ruplaa ja koen, että vaikka olen nähnyt jos jonkinlaisia kirkkoja ja kupuja elämäni aikana, kannatti todellakin mennä sisälle molempiin. myöhemmin illallistimme hieman juhlavammin perivenäläisessä ravintolassa nauttien muun muassa vodkaa, pelmeneitä ja blinejä kaviaarilla (itse tilasin myös vahingossa silakkaa rosollipedillä ja opin samalla, että yksikin vieras sana ruokalistalla voi koitua kohtaloksi). 

 

lauantaipäivän olimme varanneet valtavalle eremitaasille. meillä oli netistä etukäteen ostetut liput emmekä onneksemme törmänneet suuriin turistiryhmiin tai jonoihin. itseäni kiinnosti pääasiassa talvipalatsi laajennusosineen sen historiallisen merkityksen ja henkeäsalpaavan arkkitehtuurin vuoksi. sen lisäksi ehdimme kiertää ainoastaan the general staff buildingissa, joten aivan valtavasti jäi myös näkemättä.

astuessamme jordanin portaikkoon talvipalatsin päädyssä sanat tuntuivat olevan vähissä. en ole aikaisemmin nähnyt missään vastaavanlaista kultakoristelua tai prameilua. saman efektin minussa saivat aikaan molemmat kirkot, joissa vierailimme. yhdeksi matkan teemaksi nousikin ehkä se ähky, jonka kaikki koristeellisuus ja toinen toistaan upeammat huoneet talvipalatsissa aiheuttivat. tuntui, että tämän kullan ja loiston jälkeen en yllättyisi enää mistään!

kaiken kaikkiaan pietari ylitti odotukseni. ruokaelämyksiä riitti moneen lähtöön ja kasvisruokapaikkoja mahtui onneksi myös matkan varrelle. kaupunki oli henkeäsalpaavan kaunis hennossa lumipeitteessä ja hintataso oli melko edullinen. öisin tuhannet katuvalot värittivät taivaankannen oranssiksi ja rakennusten holvikaaretkin olivat niin valtavia, että tunsin itseni minimaalisen pieneksi. lisäksi pietarissa oli ehkä joku sellainen sopiva rosoisuus, joka monista muista suurkaupungeista euroopassa uupuu. lisäksi oli mukavaa, että kaupunki oli vielä juhla-asussaan joulun jäljiltä, jota venäläiset viettävät meitä suomalaisia myöhemmin. 

toki liukkaat, auraamattomat ja hiekoittamattomat kadut, juomakelvoton vesijohtovesi, outo vessakäytäntö ja pietarilaisten melko olematon englannin kielen taito toivat oman jännityksensä reissuun, mutta nuo nyt ovat pikkujuttuja!

jos haluat kuulla jostain spessusta lisää, kerro ihmeessä!

kirjoittelen lisää vielä ainakin tuliaisista, ruoista ja ravintoloista, joissa vierailimme. :--) 

saaristo II

sisällä on meri

välillä se on rauhallinen, antaa tuudittautua turvallisuuteen,

uppoutua kaikkeen kivaan ja hauskaan

mutta välillä, ihan arvaamatta

nousee aallokko, se ravistelee

täyttää tyhjät aukot, vuotaa silmistä ulos suolaisina kyyneleinä

suru tulee aaltoina

tällä hetkellä hyökyaaltoina

saaristo I

syksy on mun lempivuodenaika

tai jos voi sanoa niin mun lempivuodenaika on tämä liitoskohta,

taitos, uusi sivu, juuri tää hetki, jota pian eletään

kun ilmassa on jo syksyä, on sadetta ja on ukkosta, mutta toisaalta lämpimiä päiviä

kun uuden koulun tai ihan vaan uuden lukukauden alkaessa tuntuu, että voit muovata itsestäs mitä vaan ja kenet vaan (juuri sellainen olo mulla on tänään)

kuvat ovat meidän saaristoretkeltämme, joka tehtiin kesälomalla, vaikka silloinkin ilmasta alkoi jo haistaa tän tulevan syksyn. 

vahva suositus muuten korppoon rumar strand marinalle ja houstkarin grill skagenille!

rumar strand, korppoo

grill skagen, houtskari

a head full of dreams

makaan sängyssä ja yritän väsymykseltäni saada päätäni selvitettyä. tämä pitäisi nyt jotenkin purkaa osiin, eritellä ja kertoa tästä jotain.

miten VOISIN?

no, aloitan faktoilla. vietin juuri pidennetyn viikonlopun mitä mahtavimmassa seurueessa tukholmassa. majoituimme vasastaniin, josta tuli uusi lemppari. lauantaina kierreltiin vintage-liikkeet ja second handit, sunnuntaina käytiin bonniers konsthallissa ja no sit oli myös yks coldplayn keikka friends arenalla solnassa

JOSTA EN VARMAAN TOIVU IKINÄ.

en ole oikein ikinä ymmärtänyt sellaisia fan girl -momentteja tai muutakaan aivan hysteeristä fanitusta, mutta toissapäiväisen jälkeen alan selkeästi valua itse enemmän ja enemmän sitä kohti. kun yritän sanallisesti purkaa tätä osiin, kaikki tuntuu vain ihan liian kornin kuuloiselta kun taas ilo jota koin oli niin puhdasta ja vilpitöntä.

kun a head full of dreams alkoi ja chris martin lähti juoksuun
kun lava pimeni ja valorannekkeisiin syttyi keltainen valo, jengi alkoi kiljua ja sen jälkeen yellow
kun every teardrop is a waterfall synnytti valtaisan valomeren, jossa jokainen piste oli yhtä vahvasti tunteva ihminen
charlie brown ja kyyneleiden valuminen olkapäille saakka, the scientist synnytti yhteislaulun
everglow josta on kovaa vauhtia tulossa yks elämäni tärkeimmistä biiseistä, paradise, ja huippuhetkenä on kai pakko mainita koko fix you; yhteislaulu joka peitti ajoittain chris martinin äänen alleen ja euforia ja hymyilevät kyyneleet jotka c-osa mussa synnytti
viimeiset kyyneleet ja maailman pakahduttavin onnen tunne, kun kaikki loppuu lainiin
don't ever give up

vaikka itkin jokaikisen kappaleen aikana, ne kyyneleet olivat tulosta puhtaasta onnellisuudesta.
chris martinkin sen sanoi, että
coldplayn keikalla voi kaikista miellettömyyksistä ja pahoista sekä kammottavista asioista huolimatta nähdä sen, kuinka kymmenet tuhannet ihmiset voivat olla täynnä rakkautta ja hyvyyttä.

rakkautta ja hyvyyttä, jolla tulen elämään vielä piii-iiii-iiiiiitkään.

praha, jsi krásná

makaan kipeänä sängyn pohjalla.

joka paikkaa kolottaa, olo on kurja ja nuhainen.

mutta vuosi sitten olin prahassa. siellä oli aivan älyttömän kaunista. rasvaista ruokaa, halpoja pienpanimoja, kylmä tuuli vltavan ylittävillä silloilla ja baari, jossa oli lehmänkokoinen koira käyskentelemässä ympäriinsä ja heiluttamassa päätään folk-bändin sävelten tahtiin.

lisäksi oli myös kolmikerroksinen levykauppa, taidenäyttelyn avajaiset joihin sattumalta päädyttiin ja tupakansavua joka puolella. kentucky fried chicken jonka ruokaa en aio syödä enää koskaan uudestaan.

hyvä matka siis, kaikin puolin.

would you give me a beat?

siinä vaiheessa, kun lämpömittari alkaa painua vahvemmin ja vahvemmin miinuksen puolelle ja päässä jyskyttää migreeni päivä toisensa jälkeen, on aika lomakuvien

marseille - 10//2015

♪♪♪ lowell - the bells