Санкт-Петербург

pietarin matka on nyt takana ja olen siitä edelleen aivan pähkinöinä. en ole koskaan aikaisemmin matkustanut venäjällä tai missään, missä toimintatavat edes tätäkään vähää poikkeaisivat keski- tai etelä-eurooppalaisista. etukäteen hiukan kuumottelin kielitaidottomuuttani, viisumirumbaa ja rajanylitysmuodollisuuksia, mutta kaikki sujui vaivattomasti ja mukavasti. ei helsingistä taida päästä mihinkään suurkaupunkiin kätevämmin kuin pietariin!

 lähdimme poikaystäväni kanssa matkaan torstaina iltapäivällä ja viivyimme maanantaiaamuun sukulaiseni luona. olin fiilistellyt pietarivinkkejä aika monista matkablogeista jo pitkään ( tämä oli esimerkiksi kova sana ) ja olikin mukavaa, kun saattoi merkata karttaan jo ekana iltana paikkoja, joissa haluaisi ehdottomasti vierailla.

torstaina kiersimme turistinähtävyyksiä kahdestaan. aloitimme nevski prospektilta ja vierailimme sekä verikirkossa että iisakinkirkossa. molempiin pääsymaksu oli vaivaset 150 ruplaa ja koen, että vaikka olen nähnyt jos jonkinlaisia kirkkoja ja kupuja elämäni aikana, kannatti todellakin mennä sisälle molempiin. myöhemmin illallistimme hieman juhlavammin perivenäläisessä ravintolassa nauttien muun muassa vodkaa, pelmeneitä ja blinejä kaviaarilla (itse tilasin myös vahingossa silakkaa rosollipedillä ja opin samalla, että yksikin vieras sana ruokalistalla voi koitua kohtaloksi). 

 

lauantaipäivän olimme varanneet valtavalle eremitaasille. meillä oli netistä etukäteen ostetut liput emmekä onneksemme törmänneet suuriin turistiryhmiin tai jonoihin. itseäni kiinnosti pääasiassa talvipalatsi laajennusosineen sen historiallisen merkityksen ja henkeäsalpaavan arkkitehtuurin vuoksi. sen lisäksi ehdimme kiertää ainoastaan the general staff buildingissa, joten aivan valtavasti jäi myös näkemättä.

astuessamme jordanin portaikkoon talvipalatsin päädyssä sanat tuntuivat olevan vähissä. en ole aikaisemmin nähnyt missään vastaavanlaista kultakoristelua tai prameilua. saman efektin minussa saivat aikaan molemmat kirkot, joissa vierailimme. yhdeksi matkan teemaksi nousikin ehkä se ähky, jonka kaikki koristeellisuus ja toinen toistaan upeammat huoneet talvipalatsissa aiheuttivat. tuntui, että tämän kullan ja loiston jälkeen en yllättyisi enää mistään!

kaiken kaikkiaan pietari ylitti odotukseni. ruokaelämyksiä riitti moneen lähtöön ja kasvisruokapaikkoja mahtui onneksi myös matkan varrelle. kaupunki oli henkeäsalpaavan kaunis hennossa lumipeitteessä ja hintataso oli melko edullinen. öisin tuhannet katuvalot värittivät taivaankannen oranssiksi ja rakennusten holvikaaretkin olivat niin valtavia, että tunsin itseni minimaalisen pieneksi. lisäksi pietarissa oli ehkä joku sellainen sopiva rosoisuus, joka monista muista suurkaupungeista euroopassa uupuu. lisäksi oli mukavaa, että kaupunki oli vielä juhla-asussaan joulun jäljiltä, jota venäläiset viettävät meitä suomalaisia myöhemmin. 

toki liukkaat, auraamattomat ja hiekoittamattomat kadut, juomakelvoton vesijohtovesi, outo vessakäytäntö ja pietarilaisten melko olematon englannin kielen taito toivat oman jännityksensä reissuun, mutta nuo nyt ovat pikkujuttuja!

jos haluat kuulla jostain spessusta lisää, kerro ihmeessä!

kirjoittelen lisää vielä ainakin tuliaisista, ruoista ja ravintoloista, joissa vierailimme. :--)