mitä luin lomalla

kari hotakainen: henkireikä

rakastan hotakaisen tapaa käyttää suomen kieltä, tapaa päästä meidän suomalaisten kömpelyyden ja patoutuneiden tunteiden ytimeen. tämä teos tarjoaa jotain, mitä itse pidän kirjallisuuden kaikkein rikastuttavimpana elementtinä: empatian harjoittelua. teoksen hahmot tekevät asioita, joista karvat nousevat ensin pystyyn, mutta hotakainen esittelee rikolliset ihmisinä ja ajatukset vain ajatuksina. hotakainen toteaa, ei liioittele. hän saa kerronnallaan minut samaistumaan jokaiseen hahmoon ja samalla ymmärtämään jälleen sen, että asioilla on aina monta puolta.

hän maalaa todellisuudeksi sen, mikä on esimerkiksi poliisien ja sosiaalityöntekijöiden arkipäivää, mutta meille vain uutisia murhista ja taponyrityksistä.

harper lee: kuin surmaisi satakielen

kun tälle kirjalle ilmestyi pitkään puhuttu jatko-osa, se kiinnitti huomioni ja vihdoin päätin lukea tämän jenkkikirjallisuuden klassikon. on hämmästyttävää, kuinka suoraan tämän kirjan päätematiikka on siirrettävissä nykypäivään - kuinka samanlaisten ennakkoluulojen ja ihmisten rinnakkaiselon yhteensovittamisen ongelmien kanssa kamppailemme 2010-luvun suomessa. tämän teoksen vahvuuksiin kuuluu melkeinpä haistettavan ja maistettavan tarkan ajankuvan luominen ja myöskin sympaattinen perspektiivi, kun kaikkea kuvataan pienen tytön näkökulmasta. 

jennifer clement: varastettujen rukousten vuori

yksi vahvasti suositeltava syy lukemiselle on myös se, että kirjojen kautta pääsee matkustamaan paikkoihin, joihin muuten et olisi lähiaikoina menossa. tätä lukiessani minulla oli toisessa kädessä puhelin, jossa olivat avoimena sekä wikipedia että google maps. havaitsin, että tietopohjani meksikosta, sen maantieteestä ja valtion nykytilasta perustui hyvin hatariin muistoihin uutisista ja toisaalta myös jenkkiviihteen vahvistamiin negaatioihin. tämä teos maalasi raa'an ja todentuntuisen kuvan siitä, millaista on olla nainen huumekartellien johtamassa meksikossa. mitä pelätä, miten suojautua, mistä haaveilla vai haaveillako ollenkaan. kuinka selviytyä kun vaihtoehtoja ei ole, kun koko elämä on yhden muovipussin, yhden kuopan tai yhden skorpionin varassa?

rosa liksom: hytti nro 6

tämän kirjan sain loppuun juuri äsken. olen edelleen hieman hämmentynyt, enkä ehkä niin vaikuttunut tai liikuttunut kuin olin kuvitellut olevani. olen viime aikoina ymmärtänyt, että odotan niin kirjoilta kuin näytelmiltäkin sekä myös tv-viihteeltä hyvin paljon selkeää informaatiota ja kaikenkattavaa selittämistä. liksom ei kirjassaan anna vastauksia tai piirrä sulkeutuvaa ympyrää. hän vain nappaa sinut siperianjunan kyytiin, antaa sinulle junan yskivän rytmin, maalaa eteesi neuvostoliittolaiset kaupungit ja itään levittäytyvät metsät, kusiset vessat ja jääkylmät suihkut. groteskin venäläisen sovinistin ja aran suomalaistytön, heidän yhteenkietoutuvat elämänsä. aivan kuin clementkin vie liksom sinut sinne, minne et ollut lomamatkaasi varannut, ja samalla myös sinne, mitä ei enää ole samanlaisena olemassakaan.

tämä oli hyvä kick off vajaan viikon päässä häämöttävälle pietarin matkalle, ja hyvä herätys siihen, että meillä on satoja kilometrejä yhteistä rajaa valtion kanssa, jonka historia on täynnä uskomattomia tarinoita ja joka on niin kiehtova ja rujon kaunis, että siihen sietäisi tutustua paljon enemmän.

p.s. shout out forssan kaupunginkirjastolle, joka ei ole kertaakaan pettänyt mua kirjajahdissa! :--)