torstai 30. maaliskuuta 2017

kauneus on katsojan silmässä


olen kotoisin forssasta.

vaikka oikeastaan koen kylläkin olevani kotoisin en mistään, koska sukuni on levittäytynyt ympäri suomea ja olen itsekin viettänyt aina liikkuvaista elämää. oikeammin ehkä olisi sanoa siis, että olen syntynyt forssassa ja asunut siellä elämäni ensimmäiset kuusitoista vuotta.

usein tarvitsee perspektiiviä, jotta osaa suhtautua asioihin. en ole koskaan ollut forssa-vihaaja (trust me, niitä löytyy), oikeastaan koen suhtautuneeni kyseiseen kaupunkiin melko neutraalisti. mulla oli siellä erittäin hyvä lapsuus ja siellä on tapahtunut monia tosi hauskoja ja siistejä juttuja, mutta mulla oli jo pienemmästä asti kaipuu suurempiin ympyröihin ja isompiin kaupunkeihin.

mutta sitä en voi ymmärtää, että synnyinkaupunkiani kutsutaan rumaksi. 

toki kauneskäsityksiä on monenlaisia ja forssallakin on ne neuvostonharmaat kerrostalokasvonsa, mutta viime viikonloppuna kävelimme äitini kanssa loimijoen rantaa, enkä voisi mitenkään liittää sen illan maisemiin mitään negatiivisia kuvauksia. 

katsokaa nyt itse!


ennen kuin siis uskot kaikki ne hauskat vitsit, joita forssasta "helvetin tulirotkona" ja "suomen negatiivisimpana kaupunkina" kerrotaan, suosittelen käymään siellä. 

saatat yllättyä.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

though my soul may set in darkness, it will rise in light





jos tuntuu, että rakkaus helsinkiin on hukassa, kannattaa käydä suomenlinnassa

toki suokissa on kaunista, mutta musta helsinki näyttää sen kaikista kauneimman itsensä lautalla paluumatkalla takaisin mantereelle

lautan sisustus on sopivan funkkis, jäälautat kopisee sen kylkiä vasten
aurinko laskee ehkä just tuomiokirkon taakse, tuulee (aivan helvetisti)
uspenskin ja tuomiokirkon tornit tappelee sun mielessä siitä, kumpi näyttää kauniimmalta tänään
voit jo melkein kuulla kirkuvat lokit ja mustien kiiltävien autojen renkaiden äänen mukulakivellä

mutta et ihan vielä, hetken on vielä meri ja rauha



tässä viime aikoina oon käynyt myös kuopiossa, ollut järjestämässä 70 hengen juhlia, kirjoittanut erinäisiä biisejä, paininut sen kanssa että tekee jatkuvasti mieli liharuokia, tutustunut aika moneen opeopiskelijaan, syönyt kolmen ruokalajin juhlaillallisen, shoppaillut uffilta neljä midihametta ja kuunnellut paljon pimeyttä ja ásgeiria

ja tietty fiilistellyt kevättä (ásgeir tekee sen musallaan helpoksi)


perjantai 10. maaliskuuta 2017

perjantaimiete



huomaan usein ajattelevani, että kaikki ois täydellistä, jos...

nykyään yritän pysäyttää itseni noista ajatuksista, koska miksi etsiä jotain absoluuttista? miksi odottaa, että kaikki sun elämänalueet olis balanssissa keskenään, että voisit sanoa olevas onnellinen? 

masentavaa ehkä, mutta sellaista tilannetta tuskin tulee. ja se tilanne ei varmaan ainakaan tule kestämään kauaa. 

mutta ei se olekaan yhtäkkiä enää niin masentavaa, jos lakkaat odottamasta täydellisyyttä. 

jos susta tuntuu tänään hyvältä, oo onnellinen.
vaikka saisit vaan yhden jutun sun to-do -listaltas rastitettua, oo onnellinen siitä yhdestä jutusta.
vaikka sulla ei olis unelmies miestä, oo onnellinen kaikista muista ihmisistä sun elämässäs. 
vaikka sä et tekis unelmies työtä, oo onnellinen siitä että sulla on unelmia.
vaikka et olis päässyt just the opiskelupaikkaan, oo onnellinen siitä, että sulla on vielä mahdollisuus yrittää uudelleen.

saattaa kuulostaa vähän self-helpiltä, mutta mulle toimii. aina tulee uusia murheita ja lokaa niskaan, mutta kyllä niitä ilonaiheitakin tulee lisää.

loppuun vielä parin biisin perjantailista, joka saa mut onnelliseks <3