joka paikkaa kolottaa, olo on kurja ja nuhainen.
mutta vuosi sitten olin prahassa. siellä oli aivan älyttömän kaunista. rasvaista ruokaa, halpoja pienpanimoja, kylmä tuuli vltavan ylittävillä silloilla ja baari, jossa oli lehmänkokoinen koira käyskentelemässä ympäriinsä ja heiluttamassa päätään folk-bändin sävelten tahtiin.
lisäksi oli myös kolmikerroksinen levykauppa, taidenäyttelyn avajaiset joihin sattumalta päädyttiin ja tupakansavua joka puolella. kentucky fried chicken jonka ruokaa en aio syödä enää koskaan uudestaan.
hyvä matka siis, kaikin puolin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti