istun junassa, matkalla turusta helsinkiin. olen taittanut kyseisen matkan kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. ja oikeastaan aina nauttinut matkustamisesta, siitä, että maisemat vaihtuvat uusiin.
ja luulin, että nautin nykyisin myös paikallaan olemisesta. helsingistä. olin varma, että sopeudun uuteen kaupunkiin vuodessa. että turku säilyy edelleen rakkaana, ja helsinki tuntuisi askel askeleelta enemmän kodilta.
ja toki rakastankin helsinkiä, töölöä, kruununhakaa, merta, puistoja. luulin rakastavani niitä niin paljon, ettei tämä olotila enää yllättäisi.
sillä tänään kaipaan turkua, suuresti. café artia ja sen korvapuusteja, klubin tanssilattiaa, papun margaritakannuja, juoksulenkkejä portsan mukulakivikaduilla, pöytäfutismatseja cup & pintissa, näkymää puolalanmäen huipulta ja niitä ystäviä, joiden kanssa voi hiprakassa hoiperrella kohti bar kukaa koko kadun leveydeltä siksi, koska ne kadut ovat meidän.
tiedän sen, että helsinkikin täyttyy muistoilla niin, että lopulta jokaikinen kadunkulma muistuttaa jostakin. mutta sitä odotellessa elän edelleen kahden kaupungin välitilassa, kahden kaupungin välisellä matkalla, istuttaen uutta toiseen ja repien juuriani irti toisen maaperästä.
ja juuri tänään se ei tunnu kovin helpolta.
♪ the cinematic orchestra - to build a home
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti