every morning is a new arrival

meille on annettu vain yksi mieli, yksi sielu, yksi tapa ajatella, joka on vain sinun omasi. välillä tahtoisin enemmän kuin mitään saada elää hetken jonain toisena, tietää, tuntevatko ja kokevatko he asioita samalla tavoin. 

onko sinunkin mielestäsi ahdistavaa käydä kaupassa juuri ennen sen sulkeutumista?
tuntuuko elämä parhaimmalta aina öisin pimeällä polkupyörän selässä?
herääkö sinussa välillä aivan valtava halu halata tuntematonta, joka näyttää lohduttomalta?
tunnetko ihan mieletöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta katsellessasi euroviisujen pisteenantolähetystä?

toisaalta ihmisyyden hienous on juuri sitä lohtua, kun kuvittelet olevasi tunteidesi kanssa yksin, mutta lopulta huomaat muiden kokevan samoja asioita jatkuvasti.

emme ehkä voi kokea kenenkään toisen tunteita, mutta voimme oppia muilta muiden tapaa elää.

This being human is a guest house
Every morning a new arrival

A joy, a depression, a meanness
Some momentary awareness comes
As an unexpected visitor

Welcome and entertain them all
Be grateful for whoever comes
Because each has been sent
As a guide

Coldplay: Kaleidoscope

love & friendship

vaikka tahdon saavuttaa elämässä monta asiaa, olen ymmärtänyt, ettei mikään saavutus tunnu miltään ilman kahta tärkeintä

rakkautta ja
           ystävyyttä

se on hervotonta nauramista typerille asioille, jännittämistä toisen puolesta tärkeinä hetkinä, hiljaista ymmärrystä, oikeita ja joskus myös totaalisen vääriä sanoja, suuttumista ja anteeksiantamista.

se on sitä että saat uudenvuodenyönä käsi kädessä itkeä niin että sielu tyhjenee ja sitä, että välillä juostaan yhdessä päin seinää - hymy huulilla.

ja rakkaus.
se on luottamista siihen, että et jää yksin, koska sinua rakastetaan niin paljon, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin pysyä toisen rinnalla.

january summary

alkuvuosi on mennyt aivan totaalisen hujauksessa. päivisin käyn koulua, iltaisin teen töitä ja viikonloppuisinkaan ei tarvitse miettiä, mitä tekisi.

tammikuun lemppareita olivat clipperin teet, cartier-bresson-iltapäivä ateneumissa, olavi uusivirran uusi single, tupariviikonloppu täällä meillä ja se, kun sain erään varusmiehen kotiin lomille. 

vaikka useimmiten tuntuu, etten ole yhtään sen aikuisempi kuin olin kolme vuotta sitten, välillä huomaan eron. mikään ei ole enää mustavalkoista, eikä mikään tunnu kaukaiselta. tiedän, että mitä tahansa voi tapahtua, mutta silti mihinkään ei voi varautua.

mitä tammikuussa opin?
ei aina pidä miettiä sitä, onko jokainen tekemäsi asia hyödyllinen - joskus asioista voi vain nauttia. ja usein nautittavat asiat ovat myös hyödyllisiä.

hyvää helmikuuta! vielä ei olla ihan puolivälissä.

♪ say lou lou - maybe you

tanssin vaikka en osaa

tein tänä vuonna vain yhden uuden vuoden lupauksen, ja siitä onkin tullut kaveriporukassa jo melkein legendaarinen valttikortti joka vedetään esille, ellei mua muuten saa lähtemään mukaan erinäisiin hullutuksiin. 

lupauksen sisältö jääköön arvoitukseksi, mutta voin nyt jo kuukauden jälkeen sanoa, että se oli hyvä lupaus. olen 20-vuotias vain kerran, ja tätä elämänvaihetta en saa enää koskaan takaisin. vaikka elämä näyttää heittävän jatkuvasti paskaa tuulettimeen, on ihan turha vajota kotisohvalle sitä nyyhkimään. hyvä seura, roskan dj, vesipullon heitteleminen turun yliopistonkadulla, vessapaperista tehty kaulaliina ja opiskelijan erikoinen ykkös-jaskalta pilkun jälkeen nyt vaan ovat joskus paikallaan.

ja ratkaisevinta siinä on se, että kun hymyilet ääneen maailman leveintä hymyä ja alat melkein itkeä kun viimeinen biisi on frendien tunnari, koet maailman puhtainta iloa, joka johtuu kavereista.
ja siitä että huomaat vihdoin, että kyllä se elämänilo vielä on siellä. ystävissä, nimittäin.

ja elämäkin kuiskaa sen:

i'll be there for you

to be or to be lazy

tuntuu siltä, että meidän sukupolvemme on vain jäänyt kiinni siihen kiroukseen, että valinnanvaraa on niin valtavasti. ja siihen, että elämme harhassa, jossa kaikki on mahdollista. emme osaa tarttua mahdollisuuksiimme, koska koko ajan pelottaa, että jossakin odottaa jotakin parempaa. joku koulutus tuntuu mielenkiintoiselta, mutta onko se niin mielenkiintoista, että sille kannattaa uhrata seuraavat viisi vuotta? eikö minun pitäisi osata kaikkea, jotta työllistyisin? mitä teen, ellen osaa markkinoida itseäni? miksen tiedä, minne olen menossa? 

miksen vain saisi olla nuori ja tanssia joka yö auringonlaskuun ja kellahtaa lumihankeen ihailemaan taivasta ihan vain siksi, että tiedän, että mut nostetaan kyllä ylös.

siksi, ettei nosteta. ellen itse nosta itseäni. 

helsinkiminuutti

olen aivan totaalisen lumoutunut. 
lumoutunut talvesta, helsingistä ja lumesta - eniten edellämainittujen yhdistelmästä. rakastan sitä, miten lumihiutaleet kiemurtelevat omituisia reittejään ennen kuin sulautuvat kadun lumipeitteeseen, rakastan lumiaurojen ääniin heräämistä aamuisin, rakastan sitä hiljaisuuden vaippaa, johon kaupunki kietoutuu lumen tulon myötä. kaikki äänet vaimenevat, kaikkialle tuntuu laskeutuvan rauha. 

viikonlopun suosikkeja olivat ehdottomasti myös vuosi vuodelta kasvava lux-festivaali, vihdoin suoritettu vaatekaapin siivous ja ystävä, jonka kanssa sai pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia.

joululomalla aloitin taas myös frendien katselun toista kertaa. sieltä mieleen palasi uudestaan don henleyn new york minute. new york minutehan ilmaisuna tarkoittaa silmänräpäystä; kuvaa sitä sykettä, jolla asiat suurkaupungissa ottavat uusia suuntia. koen, että helsingilläkin on oma minuuttinsa, oma silmänräpäyksensä, joka tekee tästä kaupungista ainutlaatuisen.

ja ah, niin ihanan.

paluu tulevaisuuteen

uv on kyllä totisesti yks mun suosikkijuhliani. vai keksitkö muka jotain parempaa kuin kokoontua hyvällä jengillä, pukeutua fiinisti, vaihtaa kuulumiset kaikkien kanssa pitkästä aikaa, kilistellä skumppaa, kävellä nousuhumalassa turun toiselle puolelle vanhalle kunnon klubille vanhan kunnon siman keikalle, kieriä keskiyöksi jokirantaan, katsoa raketteja ja juoda vähän lisää kuohuvaa sormet jäässä?

niin. en minäkään.

tähän ei tietenkään lasketa kadonnutta kangaskassia, itkuraivareita baaribaarissa, kahdeksan kilometrin kävelyä koska taksia ei vain saanut tai sitä että uusi vuosi aloitetaan aina päänsäryssä. miksi muistella vuodenvaihdoksesta niitä tyhmiä juttuja?

koska ei niitä kannata muistella menneestäkään vuodesta. tai tulevasta. käännä huomio siihen, miksi tää elämä täällä maan päällä ihan todella on helvetin siistiä.