tanssin vaikka en osaa

tein tänä vuonna vain yhden uuden vuoden lupauksen, ja siitä onkin tullut kaveriporukassa jo melkein legendaarinen valttikortti joka vedetään esille, ellei mua muuten saa lähtemään mukaan erinäisiin hullutuksiin. 

lupauksen sisältö jääköön arvoitukseksi, mutta voin nyt jo kuukauden jälkeen sanoa, että se oli hyvä lupaus. olen 20-vuotias vain kerran, ja tätä elämänvaihetta en saa enää koskaan takaisin. vaikka elämä näyttää heittävän jatkuvasti paskaa tuulettimeen, on ihan turha vajota kotisohvalle sitä nyyhkimään. hyvä seura, roskan dj, vesipullon heitteleminen turun yliopistonkadulla, vessapaperista tehty kaulaliina ja opiskelijan erikoinen ykkös-jaskalta pilkun jälkeen nyt vaan ovat joskus paikallaan.

ja ratkaisevinta siinä on se, että kun hymyilet ääneen maailman leveintä hymyä ja alat melkein itkeä kun viimeinen biisi on frendien tunnari, koet maailman puhtainta iloa, joka johtuu kavereista.
ja siitä että huomaat vihdoin, että kyllä se elämänilo vielä on siellä. ystävissä, nimittäin.

ja elämäkin kuiskaa sen:

i'll be there for you