kun kärsii viidettä päivää punoittavasta, kirvelevästä ja turvottavasta ihottumasta, alkavat kaikki kuvat normaali-ihoisesta itsestä näyttää yllättäin todella miellyttäviltä.
josé gonzález vei mut samalla teinivuosiini, kun kuuntelin nailonkielien välkettä ja salaperäisiä lauseita sängyssäni maaten. nukkumaanmenoaika oli mennyt, makasin pimeässä ja mietin, mietin, mietin
mitä minusta tulee, kuka minusta tulee, kuka olen
nykyään mietin paljon vähemmän. nykyään teen asioita, teen, teen, teen. mutta kun välillä pysähdyn ja makaan sängyssä, mietin täysin samoja asioita
mitä minusta tulee, kuka minusta tulee, kuka olen
ja kuuntelen samoja kappaleita
kun kaikki muuttuu, muuttuuko mikään oikeastaan koskaan?
♪ josé gonzález - cycling trivialities
don't know which way to turn
every trifle becoming big concerns
all this time you were chasing dreams
without knowing what you wanted them to mean
so, how's it gonna be?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti