keskiviikko 23. joulukuuta 2015

älä jätä Sydäntä yksin









kuvat kertovat oikeastaan kaiken siitä, mistä tulevat kolme päivää tulevat koostumaan. niiden myötä tahdon toivottaa jok'ikiselle rauhallista joulua! 
toivottavasti jokainen saisi viettää joulunajan rakkaittensa seurassa. mutta toivon, että ennen joulua vielä mietit läpi tuttavapiirisi. onko joku, joka tarvitsisi sinua, kipeästi? jaan tähän loppuun vielä teksti, jonka vähän aikaa sitten kirjoitin. toivon sen herättävän ajatuksia, toivon, että mahdollisimman moni pelkäävä sydän saisi seuraa jouluksi.

Vaikka nyt elämäni vahvimmat ja luotettavimmat hartiat ovat kuin kaksi keikkuvaa linnunsiipeä ohuessa varressa, sydän on sama. Vaikka kuoppaiset posket kehystävät rakkaita kasvoja, ajattelee niiden takana sama pää samoja ajatuksia. Vaikka vahvat kädet, jotka ensimmäistä kertaa pesivät ja syöttivät minut ovat nyt kauttaaltaan ranteideni paksuiset, silittävät ne hiuksiani edelleen samalla tavalla, koska sydän ei muutu. Sydän ei lakkaa kaipaamasta rakkaitten seuraa, sydän ei lakkaa nostattamasta kyyneleitä silmiin keskellä sairaalan öiden lohdutonta pimeyttä, sydän ei lakkaa pelkäämästä tulevaa. Sydän ei lakkaa toivomasta, että voisit olla vierellä.

Ja minä tiedän kyllä, kuvittelet suojelevasi tuota sydäntä poissaolollasi. Tiedät, että nähdessäsi linnunsiivet ja kuoppaposket romahtaisit. Ääni sortuisi, hartiat hytkyisivät kaiken kappaleiksi repivistä kyyneleistä, silmät vaipuisivat sumuun. Uskot, että toinen ei tahdo nähdä sinun pelkoasi ja sinun suruasi, ja pysyt poissa.

Mutta mikä siinä on niin vaarallista? Kyllä sydän tietää, että muutkin tuntevat surua ja pelkoa. Usko pois, se sydän kantaa suuren osan sinunkin surustasi ja peloistasi.

Ja tiedän kyllä, pelkäät, että sanat loppuvat Sen tekojen edessä. Mistä voin puhua, etten loukkaisi? Mistä voin puhua, etten herättäisi kaipuuta pois sairaalan seinien sisältä? Mistä voin puhua, että peittäisin sen, etten uskalla kysyä niitä kysymyksiä, joihin haluaisin tietää vastauksen?

Usko pois, sanoilla ei ole merkitystä. Sydän pomppaa ilosta jo vain nähdessään sinut. Sydän osaa lukea silmistäsi sen, mitä et pysty sanomaan ääneen. Sydän tuntee kosketuksesta, että sinä välität. Suurimpien tunteiden välittämiseen ei tarvita sanoja.

Ja ellet vieläkään usko, mieti vielä hetki. Mieti miltä tuntuisi käydä läpi pelottavimpia asioita maailmassa. Mieti miltä kipu tuntuu. Mieti pelkoa, joka pitää hereillä päivin ja öin. Mieti sitä, kun elämä pysähtyy. Kun sinulla ei ole muuta kuin aikaa, aikaa, jolla et voi tehdä muuta kuin odottaa, että joku tulee sinun luoksesi.

Mieti sitä, että sitten kukaan ei tulekaan.

Niin, tiedän. Se olisi pahinta, mitä voi tapahtua. Älä siis jätä sydäntä yksin. Älä anna sen pelätä yksin, älä säästele kosketusta, älä säästele läsnäoloasi. Rahaa voi ja pitääkin säästää, luonnonvaroja täytyy säästää, aikaakin joskus, mutta sinun läsnäolosi on arvokkaampaa kuin raha, ehtymättömämpää kuin luonnonvarat ja saa sekunnit tuntumaan nopeammilta.


Joten älä säästele sitä. Ole läsnä, ole paikalla. Sinua tarvitaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti