usein mietin, että pitäisikö elää niin kuin viimeistä päivää vai niin kuin viimeistä päivää.
pitäisikö tehdä kahta tutkintoa samaan aikaan, verkostoitua, innovoida, kasvattaa cv:tä ja suorittaa? vai olisiko parempi matkustaa, nauttia, levätä, syödä hyvin ja laittaa aika ystävien kanssa aina kaiken muun edelle? jos kuolisin huomenna, olisin tyytyväisempi tehtyäni jälkimmäisiä asioita, mutta jos - ja toivottavasti todennäköisesti - en kuolekaan juuri huomenna, en kestäisi sitä ajatusta, etten etene kohti tavoitteitani. tai edes jotakin kohti.
tätä miettii ihminen, joka omaa tyhmyyttään haalii niin paljon tekemistä, ettei kaksikaan kellonympärystä riitä per vuorokausi. koska yöunieni pituudestahan en luovu. en ikinä. en vaikka eläisin kuin viimeistä päivää.
kuvat kuitenkin ovat niiltä päiviltä, joina olen vain pyörinyt kotona ja nautiskellut. ja kuunnellut matti johannes koivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti