kesäkuussa on jotain
mä luulen, että se on se häikäisevä valon määrä ympäri vuorokauden, joka tekee ihmisen onnelliseksi, vaikkei tekisikään mitään erikoista
ja sit toisaalta se valon määrä antaa ihmeesti virtaa, niin paljon, että tuntuu työpäivienkin jälkeen siltä, että jaksaisi tehdä mitä vaan - ja tekeekin
viimeiset viikot oon elänyt sillä ajatuksella, että marraskuussa ehtii nukkua
nyt on nautittava kesästä, tehtävä kaikkea vähän hullua ja järjetöntä, ajettava pyörällä auringonlaskuun tai kaatosateeseen
yhtä kaikki, se on tehtävä nyt
marraskuussa on taas aikaa olla tylsä ja järkevä
viime viikolla vietin monta iltapäivää kattoterassilla, join punaviiniä tihkusateessa, järjestin kämppisten kanssa grillibileet, kirjoitin biisejä yöllä, uin spontaanisti meressä ja kuuntelin myöhään sunnuntai-iltana nylon beatia (koreografioin höystettynä)
koska eiks se mene niin, että
kesä - nyt jos koskaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti