syitä rakkaudelle

mulla oli torstaina ihan kahdenkeskinen päivä mulle kaikkein rakkaimman kaupungin kanssa

mä kiertelin niitä tuttuja katuja yksin, kävin tutuissa kaupoissa ja kahviloissa

siellä, missä jokainen kulma muistuttaa jostakin 

mä puhun aina paljon siitä, miten siisti paikka turku mun mielestä on (joo, ihan liikaakin), mutten koskaan selitä, miksi näin on 

ajattelin siis vihdoin tehdä sen

mä muutin turkuun 16-vuotiaana maailman isoimman haaveen perässä

olin just päässyt musiikkilukioon pikkukaupungista, joka tuntui käyneen mulle liian ahtaaksi. olin aina haikaillut elämää isommissa kaupungeissa ja tuntenut, ettei mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin nostaa kytkintä jo niin varhain. luin ysiluokalla musalukioiden esitteitä kuin raamattuja ja pelkäsin kuollakseni sekä sitä että pääsisin niihin opiskelemaan ja myöskin sitä, etten pääsisi. ja alku ei todellakaan ollut ruusuinen - kun muut meni koulun jälkeen kotiin perheidensä luo tai kavereidensa kanssa, mä menin bussilla yo-kylän itsemurhayksiööni ja itkin sitä, miten yksinäinen olin. 

siinä välissä muutin vielä kerran takaisin kotiinkin, mutta asiat alkoi vähitellen järjestyä. sain kavereita, kaikki uusi ja outo alkoi vähitellen muuttua tutuksi ja turvallisemmaksi, kotiuduin meidän vanhan koulurakennuksen käytäville jo ennen toukokuuta. 

siinä missä pikkukaupungissa koin olevani outo tyyppi biisinkirjoitusharrastukseni, viulunsoittoni ja hyvän koulumenestykseni kanssa, olin turussa normaali ja joidenkin ihmisten mielestä jopa siisti ja kiinnostava. 

turussa mä sain rakennettua mun itsetuntoni koulukiusaamisen jälkeen pala palalta uudestaan, siellä mä sain ihan todella monta elinikäistäkin ystävää ja pohjan sille, että nyt opiskelen taideyliopistossa.

 siellä mä join ensimmäisen humalani, soitin ensimmäiset keikkani omilla biiseillä, perustin ensimmäisen bändini, kävin ensimmäistä kertaa alaikäisenä baarissa

siellä mä opin sen, kuka mä olen ja opin nauttimaan elämästä sinä ihmisenä, joka mä olen

rakastuin, petyin, rakastuin uudelleen ja vielä kerran uudelleen

se kaupunki symboloi mulle mun elämäni alkua,

ja just siksi mä tulen aina rakastamaan sitä paikkaa 

ja just siksi mä tulen aina tarvitsemaan vähän kahdenkeskistä aikaa juuri sille rakkaudelle