22

tänä vuonna en pode ikäkriisiä syntymäpäivänäni

minusta on ihan kohtuullista, että numerotkin vaihtuvat, kun tuntuu, että olosuhteet ovat vanhentaneet minua monella vuodella

jos listaisin ylös kuluneen ikävuoteni tapahtumia, löytyisi listalta kaikenlaista. jostain kumman syystä se ei kuitenkaan ole tuntunut pelkästään tuskaiselta vaellukselta,

se on tuntunut elämältä

oon myös tajunnut sen, että suurista tunteista selviää vain kohtaamalla ne 

21- vuotiaana itkin enemmän kuin koskaan suurten menetysten edessä,

hakkasin käsiäni seinään pelkästä vihastuksesta,

mutta olen myös hyppinyt onnesta ja nauranut niin lujaa että en ole saanut henkeä

oon kasvanut ihmisenä, mutten ole lopettanut lapsellisia vitsejä ja hauskanpitoja vaan olen päinvastoin ymmärtänyt niiden korvaamattomuuden

oon kirjoittanut enemmän biisejä kuin koskaan ja todella, todella nauttinut kirjoittamisesta

oon ensimmäistä kertaa uskaltanut ottaa tilaa sille, mikä mun kutsumukseni on ja uskoa siihen

ja se päätös on kannattanut 

en ole koskaan aikaisemmin tuntenut itseäni näin itsevarmaksi, näin tyyneksi, näin rauhalliseksi, näin minuksi

ja tämä tunne on jotakin, josta en aio enää koskaan päästää irti. tänä vuonna olen selvinnyt niin monesta asiasta, että uskon selviäväni aika monesta vastaantulevastakin.

toisaalta olen oppinut myös sen, että mitään ei voi koskaan tietää ennalta eikä aina ole pakko selvitä tai jaksaa,

 tiedän, että vaikken olisi jaksanut käydä koulussa tai kirjoittanut yhtäkään biisiä, olisin silti aivan yhtä hyvä tyyppi

ja totuushan on se, että mä rakastan synttäreitä

synttäreitäni juhlistan tänään aloittamalla uudessa työpaikassa ja syömällä hyvin ja huomenna kasaan ystäviä koolle juhlistamaan uutta ikävuotta,

can't wait!