hyvästi helmikuu

helmikuu 2016 alkaa koko lailla olla historiaa.

tuntuu, etten ehtinyt mitään, toisaalta paljonkin. olen harrastanut enemmän liikuntaa kuin pitkään aikaan ja juonut enemmän alkoholia kuin pitkään aikaan. en ole lukenut yhtäkään kirjaa, mutta olen tehnyt kolme laulua. olen tehnyt lukemattomia melodiadiktaatteja ja neljä omaa synasoundia. olen tanssinut himassa yksin viinilasini kanssa ja hukannut kyseisen lasin. olen häkeltynyt siitä, miten ihmiset ovat ottaneet ensimmäisen musiikkivideoni vastaan. olen syönyt kaksi kertaa fontanan lounaan ja juonut valkoviiniä juustokakun kanssa. olen ikävöinyt matkustelua ja miettinyt, miten hienoa olisi jos ihmisiä vain suljettaisiin samaan tilaan jakamaan kokemuksiaan ja pärjäämään keskenään taustoista ja etnisistä alkuperistä huolimatta. olen viettänyt viikon hiihtoloman, mutta olen sen loppuessa paljon stressaantuneempi ja väsyneempi kuin sen alkaessa. 

huomenna palaan helsinkiin. arki odottaa jo, enkä ole siitä yhtään innoissani.

en oikein tiedä, mistä olisin innoissani. keväästä voisin olla, varmaankin. ainakin se on tulossa aivan liian nopeasti.

hyvästi, helmikuu

xxx minä

every morning is a new arrival

meille on annettu vain yksi mieli, yksi sielu, yksi tapa ajatella, joka on vain sinun omasi. välillä tahtoisin enemmän kuin mitään saada elää hetken jonain toisena, tietää, tuntevatko ja kokevatko he asioita samalla tavoin. 

onko sinunkin mielestäsi ahdistavaa käydä kaupassa juuri ennen sen sulkeutumista?
tuntuuko elämä parhaimmalta aina öisin pimeällä polkupyörän selässä?
herääkö sinussa välillä aivan valtava halu halata tuntematonta, joka näyttää lohduttomalta?
tunnetko ihan mieletöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta katsellessasi euroviisujen pisteenantolähetystä?

toisaalta ihmisyyden hienous on juuri sitä lohtua, kun kuvittelet olevasi tunteidesi kanssa yksin, mutta lopulta huomaat muiden kokevan samoja asioita jatkuvasti.

emme ehkä voi kokea kenenkään toisen tunteita, mutta voimme oppia muilta muiden tapaa elää.

This being human is a guest house
Every morning a new arrival

A joy, a depression, a meanness
Some momentary awareness comes
As an unexpected visitor

Welcome and entertain them all
Be grateful for whoever comes
Because each has been sent
As a guide

Coldplay: Kaleidoscope

love & friendship

vaikka tahdon saavuttaa elämässä monta asiaa, olen ymmärtänyt, ettei mikään saavutus tunnu miltään ilman kahta tärkeintä

rakkautta ja
           ystävyyttä

se on hervotonta nauramista typerille asioille, jännittämistä toisen puolesta tärkeinä hetkinä, hiljaista ymmärrystä, oikeita ja joskus myös totaalisen vääriä sanoja, suuttumista ja anteeksiantamista.

se on sitä että saat uudenvuodenyönä käsi kädessä itkeä niin että sielu tyhjenee ja sitä, että välillä juostaan yhdessä päin seinää - hymy huulilla.

ja rakkaus.
se on luottamista siihen, että et jää yksin, koska sinua rakastetaan niin paljon, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin pysyä toisen rinnalla.

january summary

alkuvuosi on mennyt aivan totaalisen hujauksessa. päivisin käyn koulua, iltaisin teen töitä ja viikonloppuisinkaan ei tarvitse miettiä, mitä tekisi.

tammikuun lemppareita olivat clipperin teet, cartier-bresson-iltapäivä ateneumissa, olavi uusivirran uusi single, tupariviikonloppu täällä meillä ja se, kun sain erään varusmiehen kotiin lomille. 

vaikka useimmiten tuntuu, etten ole yhtään sen aikuisempi kuin olin kolme vuotta sitten, välillä huomaan eron. mikään ei ole enää mustavalkoista, eikä mikään tunnu kaukaiselta. tiedän, että mitä tahansa voi tapahtua, mutta silti mihinkään ei voi varautua.

mitä tammikuussa opin?
ei aina pidä miettiä sitä, onko jokainen tekemäsi asia hyödyllinen - joskus asioista voi vain nauttia. ja usein nautittavat asiat ovat myös hyödyllisiä.

hyvää helmikuuta! vielä ei olla ihan puolivälissä.

♪ say lou lou - maybe you

tanssin vaikka en osaa

tein tänä vuonna vain yhden uuden vuoden lupauksen, ja siitä onkin tullut kaveriporukassa jo melkein legendaarinen valttikortti joka vedetään esille, ellei mua muuten saa lähtemään mukaan erinäisiin hullutuksiin. 

lupauksen sisältö jääköön arvoitukseksi, mutta voin nyt jo kuukauden jälkeen sanoa, että se oli hyvä lupaus. olen 20-vuotias vain kerran, ja tätä elämänvaihetta en saa enää koskaan takaisin. vaikka elämä näyttää heittävän jatkuvasti paskaa tuulettimeen, on ihan turha vajota kotisohvalle sitä nyyhkimään. hyvä seura, roskan dj, vesipullon heitteleminen turun yliopistonkadulla, vessapaperista tehty kaulaliina ja opiskelijan erikoinen ykkös-jaskalta pilkun jälkeen nyt vaan ovat joskus paikallaan.

ja ratkaisevinta siinä on se, että kun hymyilet ääneen maailman leveintä hymyä ja alat melkein itkeä kun viimeinen biisi on frendien tunnari, koet maailman puhtainta iloa, joka johtuu kavereista.
ja siitä että huomaat vihdoin, että kyllä se elämänilo vielä on siellä. ystävissä, nimittäin.

ja elämäkin kuiskaa sen:

i'll be there for you